Elif Shafakin omintakeisen romaanin tapahtumat sijoittuvat kahteen aikaan ja paikkaan: Kyprokselle 1970-luvulla ja Lontooseen 2010-luvulla. Erikoista on, että tarinaa kertoo kaikennäkevä vanha viikunapuu. Puu havainnoi maailmaa ympärillään ja kertoo samalla tarinaa ihmisistä ympärillään.
”Trauman merkkejä ei ole vaikea havaita, niitä ilmenee aina. Halkeamia rungossa, haavoja jotka eivät ota parantuakseen, lehdet jotka esiintyvät syksyn väreissä jo keväällä, kaarna joka kuoriutuu kuin vanha nahka.”
Lontoossa seurataan nuorta Ada-tyttöä, joka saa kuulla vanhempiensa tarinan äitinsä siskolta Meryemiltä, joka tulee kylään. Käy ilmi, että viikunapuu on kulkenut isän matkassa. Vanhemmat ovat siirtolaisia ja heidän tarinansa on klassinen kielletyn rakkauden tarina. Siinä kreikkalainen poika ja turkkilainen tyttö rakastuvat ja tapaavat salaa tavernassa, jonka keskellä kasvaa – mikäpä muu kuin viikunapuu. Rakastavaisten tarinaan kietoutuu siivu Kyproksen historiaa ja poliittisia kamppailuja. Ada kantaa mukanaan vanhemmilta perittyä painolastia ja vastaamattomia kysymyksiä.
”Siinä missä saaren uskonnot törmäävät toisiinsa halutessaan päästä sanomaan aina viimeisen sanan, ja nationalismi edistää vain ylimielisyyden ja oman ainutlaatuisuuden tunteita, taikausko rajan kummallakin puolella elää ja kukoistaa yllättävän samankaltaisena.”
Shafakin tarinassa on klassisia elementtejä, mutta tarinan koossapitävä voima on viikunapuu, joka elää ja hengittää tarinassa kuin ihminen. Ihmiskohtalotkin koskettavat, mutta puu sitoo yhteen paitsi kertomuksen inhimilliset tarinat myös luonnon ja ihmisen.
Elif Shafak: Kadotettujen puiden saari
The Island of Missing Trees
Suom. Helinä Kangas
2023, Gummerus
395s.
Kansi: Jenni Noponen
Sivumerkkejä 