Virpi Hämeen-Anttilan Björk-salapoliisiromaanisarja on edennyt jo neljänteen osaansa. 1920-luvun Helsinkiin sijoittuva, agathachristiemäinen dekkari sijoittuu tällä kertaa oopperan maailmaan. Juoni ei ole maailman omaperäisin, mutta Björk-dekkarisarjan tähän astisista mielestäni toimivin.
Tarinassa lahjakas nuori oopperalupaus Emilie Edberg ammutaan lavalle kesken Carmen-esityksen päätöksen. Yleisössä istuu sattumalta myös amatöörietsivä, sisäasiainministeriön virkamies Karl Axel Björk, joka alkaa tietenkin tutkimaan rikosta. Motiivi on hämärän peitossa ja tarvitaan useampikin läheltä piti -tilanne ennenkuin juoni alkaa aueta. Sivujuonena Björk selvittelee myös maahanmuuttajataustaisen omistajan turkisliikkeeseen tehtyä ryöstöä.
Myös Björkin yksityiselämä sekoittuu rikosjuoneen. Dekkarisarjassa toistaiseksi poikamiehenä elelevä Björk on liehitellyt jo ainakin edellisessä osassa sekä pikkuserkkuaan Lisbetiä että ystävänsä sisarta Ida Helanderia. Tällä kertaa Ida tarjoaa Björkille myös korvaamatonta apua rikoksen selvittelyssä, sillä hänellä on suhteita rikokseen liittyviin ihmisiin. Rakkausasiat ja varsinkin sitoutuminen mietityttää virkamiestä, mutta ainakaan vielä isoja askelia parisuhdestatuksen muutoksiin ei oteta. Suhteissaan Björk on vanhanaikainen. Björk-sarjassa naisille ei ole suotu kovin näkyviä tai yllätyksellisiä rooleja, eikä Koston kukat siinä mielessä tee poikkeusta.
Kuten aina, Hämeen-Anttila ujuttaa kirjaansa aimo annoksen Suomen sisäpolitiikkaa. Historiallinen ajankuva toimii kuitenkin pikemminkin varsinaisen tapahtumasarjan näyttämönä ja ajoittaisina vihjauksina (tulevasta?) kuin varsinaisena rikosjuoneen punottuina käänteinä. Björk toimii palkkatyökseen ministeri Heikki Ritavuoren sihteerinä. Kirjan lopussa Ritavuori murhataan ja loppuun on sisällytetty jopa oma kappaleensa Ritavuoresta. Heijastuuko murha Björkin tulevaisuuden seikkailuihin? Se jää nähtäväksi.
Kaiken kaikkiaan Koston kukat on taattua Björk-dekkarisarjalaatua, joka ei ota suurempia riskejä mutta jossa historiallinen miljöökuvaus on jälleen autenttista. Tällä kertaa juonikin pitää otteessaan.
Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #41 (kirjassa lähetetään kirjeitä).
Virpi Hämeen-Anttila: Koston kukat
2017, Otava
350s.
Kansi: Timo Mänttäri / Kuva: Helsingin kaupunginmuseo
Sivumerkkejä 