Antti Ritvanen: Miten muistat minut

Hankalan äitisuhteen kuvaaminen pojan näkökulmasta ei ole kovin yleinen nykykirjallisuuden aihe. Ritvanen kuvaa tätä hienosti esikoisromaanissaan Miten muistat minut.

Tapahtumat käynnistyvät nykyhetkestä, kun Jesse-päähenkilön äiti, alkoholisoitunut kirjailija Marjatta Aalto, löytyy kuolleena kylpyammeesta. Tarina hyppää pian Jessen lapsuuteen ja nuoruuteen. Pala palalta Ritvanen kerii auki nuoren miehen kasvutarinan lapsuudesta boheemissa taiteilijakodissa populaarikulttuurin kyllästämään nuoruuteen ja lopulta aikuiseksi, perheelliseksi mieheksi asti.

Tarinan keskiössä on Jessen suhde äitiinsä. Muusikkoisä, Väinö, on myös läsnä, mutta etäämmällä. Jesse tutustuu nuoruudessaan populaarimusiikkiin ja hänellä on myös omia bändivirityksiä. Tarina seuraa Jesseä myös esimerkiksi opiskelemassa ja siviilipalveluksessa. Tyttöystäviäkin kertyy. Vanhempien erottua Marjatta heittäytyy suhteeseen nuoruudenrakastettunsa, rokkikukko Mark ”Linde” Lindbergin kanssa. Päihteidentäyteinen taitelijaelämä jatkuu, osin Suomessa, paljon myös liikutaan Berliinissä.

Jessen suhde äitiinsä on kaksijakoinen ja jokseenkin oidipaalinen. Se on sekoitus äitiään viimeiseen asti suojelevaa pikkupoikaa ja tämän vallasta irti pyristelevää aikuista miestä. Äiti raivostuttaa käytöksellään ja tuottaa jatkuvasti pettymyksiä. Samalla hän on kuitenkin Jesselle henkeen ja vereen puolustettava ja loputtomien uusien mahdollisuuksien saaja.

Marjatta Aallossa Ritvanen piirtää taitavasti esiin alkoholisoituneen, itsetietoisen ja hivenen traagisen taiteilijan profiilin. Hauskana kuriositeettina Ritvanen heittelee tarinaan äidin naistenlehtihaastatteluita ja fiktiivisiä, mutta oikeasta elämästä napattuja esimerkkejä, kuten oikealla nimellään esiintyvä kirjallisuuskriitikko. Yltääpä Marjatta Aallon kirja myös Finlandia-ehdokkaaksi.

Siltä kysyttiin kaikenlaista, mitä se kirjoitti tällä hetkellä, se kertoi jatkavansa tätä mun omaelämäkerrallista sarjaa – vapaalla kädellään äiti teki ilmaan lainausmerkit –, oli kuulemma tavallaan hankkimassa Suomesta materiaalia sitä varten. Niin mä mietinkin ku etkö sä ole asunut Berliinissä pitkään, joku tiesi, voi se on ihana kaupunki.

Ritvanen kuvaa luontevasti ja aidon oloisesti ihmisten välisiä suhteita. Kertojana on Jesse itse, mutta myös Marjatta-äiti pääsee ääneen muistiinpanojen ja omaelämäkerrallisen romaaninsa kautta. Kieli on vaivatonta ja jotenkin rallattelevaa. Dialogi on luontevaa myös vaivalloisimmillaan.

Sä olet niinku – se kostutti kielellä huuliaan, – mä tunsin sun vanhempas. Ja mä tunnen sut. Tai en mä sua tunne, mitä vittua. Mutta mä näen että – sä olet niinku… sä olet parempi kuin sun vanhemmat. Sä olet Jesse hyvä ihminen. Niinku sun vanhemmista huolimatta. Että niinku –”

Kirja on hivenen pitkä ja rönsyilevä. Jossain määrin toistoa tulee esimerkiksi äitisuhteen pyörittelyssä. Toisaalta aikuisen Jessen perhekuvio ei syvene samoihin mittoihin kuin hänen lapsuuden perhettään kuvaavat osiot. Kaiken kaikkiaan teos on kuitenkin hieno kasvutarina, josta ei raskaasta teemastaan huolimatta puutu myöskään huumoria. Kokonaisuutena se on varsin hienovarainen kuvaus yhdestä lapsuudesta ja nuoruudesta, ja vanhemman ja lapsen välisestä suhteesta.

Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #13 (kirjan nimi on kysymys).

Antti Ritvanen: Miten muistat minut
2016, Otava
462s.
Kansi: ei mainuttu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s