Virpi Hämeen-Anttila tunnetaan paitsi dekkareistaan myös laajasta kokoelmasta muita romaaneita. Niissä seikkaillaan milloin Suomessa, milloin ulkomailla mutta aina jonkinlaisissa ihmissuhteiden kiemuroissa.
Villa Speranza sijoittuu Italian maaseudulle. Kirjan alussa toimittaja Silja on lähtenyt Italiaan etsimään uutta suuntaa elämälle ja pakenemaan menneisyyttään.
”Muistaminen ei ole pelkästään hyväksi, sanoo psykologi. Mielelle on tärkeä myös kyky ja taipumus unohtaa.”
Pienoisen auto-onnettomuuden yhteydessä Silja tapaa suomalaisen opperalaulaja Eva Morettin, joka asuu Italiassa. Moretti kutsuu Siljan oleskelemaan huvilalleen Villa Speranzaan. Samalla Siljalle avautuu ainutlaatuinen mahdollisuus tähtihaastattelun tekemiseen kuuluisasta oopperadiivasta. Haastattelu jää kuitenkin sivuosaan, kun Silja pääsee huvilalla tutustumaan oopperatähden lähipiiriin, joiden välisiin suhteisiin Silja tulee nopeasti vedettyä mukaan. On Morettin mies – salaperäinen ja karismaattinen Henrik, tämän epäluuloinen tytär, Eva Morettin sisko sekä Morettin entisen miehen poika. Mitä tästä sitten seuraa? Ainakin ihmissuhdesoppaa, vaiettuja salaisuuksia ja aimo annos romantiikkaa.
Hämeen-Anttilan Italia on aistillinen ja kaunis, kuten Italia vain siellä käymättömän mielikuvissa voi olla. Hämeen-Anttila piirtää lukijalle italialaisen maalaismaiseman niin aidosti, että sinne voi kuvitella itsensä. Tämä ei yllätä, sillä Hämeen-Anttila vaikuttaa aina tekevän hyvin taustatyönsä – oli sitten kyseessä historialliset tapahtumat, miljöökuvaus tai vaikkapa romaanin päähenkilön klassisen musiikin harrastus. Tässäkin romaanissa kuhisee viittauksia aina Rilken runoudesta Bachin konserttoihin.
Hämeen-Anttilalla tuntuu olevan aina hyvin mietitty ja älyllinen lähestymistapa romaaneihinsa, olivat niiden aiheet lähes mitä tahansa. Tämä lähestymistapa tulee esille pienissä yksityiskohdissa, kuten vaikkapa juuri miljöökuvauksessa tai klassisen musiikin tuntemuksessa.
Villa Speranza on sinänsä melko tavanomainen, kepeähkö viihderomaani, joka äityy varsinkin loppupuolella yltiöromanttiseksi intohimokuvaukseksi. Se ei juuri tarjoa yllätyksiä eikä haasta lukijaansa. Vaikka romaani ei tarjonnut suurta lukuelämystä, ihailen Hämeen-Anttilan kykyä ja intoa heittäytyä uusien aiheiden pariin, perehtyä yksityiskohtiin ja ottaa haltuun uusia miljöitä, ammattikuntia ja kulttuurin osa-alueita.
Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #30 (viihteellinen kirja).
Virpi Hämeen-Anttila: Villa Speranza
2017, Otava
270s.
Kansi: Tiia Javanainen / iStockphoto: Maciej Noskowski
Sivumerkkejä 