Antonio Muñoz Molina: Öinen ratsumies

Antonio Muñoz Molinan Öinen ratsumies on romaani, jossa on päällisin puolin asiat kohdallaan: Espanjalainen, arvostettu ja palkittu kirjailija. Mieleenpainumaton mutta salaperäisyyteen viittava kirjan nimi (joka paljastuu viittaukseksi Rembrandtin Puolalainen ratsumies -maalaukseen). Tapahtumien sijoittuminen poliittisesti kiinnostavalle Francon aikakaudelle. Tammen Keltaisen kirjaston ”laatutakuu”… Lupaavista puitteista huolimatta romaani ei onnistunut tekemään minuun oikein minkäänlaista vaikutusta.

Öinen ratsumies -kansikuva

Päähenkilö on Manuel, New Yorkissa elävä espanjalainen tulkki, joka kertoo tyttöystävälleen Nadialle heidän kotikaupunkinsa, mystisen Máginan, historiaa. Kertomuksen tukena on kasa vanhoja valokuvia, jotka heräävät öisin eloon kertomaan omaa tarinaansa. Valokuvien kautta Manuel tulee kerranneeksi myös aimoannoksen Espanjan lähihistoriaa.

Muñoz Molinan romaani on epätasainen. Se lähtee liikkeelle siirappisena rakkaustarinana. Välillä selvitellään Manuelin sukulaisten vaiheita ja poliittisia kuohuntoja. Sinänsä runsaista anekdootinomaisista kohtauksista koostuvaan romaaniin ei synny jännitettä tai riittävää draamallista kaarta, jotta se jaksaisi pitää otteessaan. Manuelin tarinointi on hieman pateettista ja paikoin pitkästyttävää. Välillä jopa parisivuisiksi yltävät virkkeet saattaisivat jossain toisessa romaanissa tukea tarinaa, mutta tällä kertaa ne lähinnä vain puuduttavat, varsinkin kun romaanin kieli tuntuu olevan liiallista yritystä pullollaan.

Päivän ja yön, kellon ja kalenterin ulkopuolella, kuin kaksi haaksirikkoutunutta autiolla saarella, äänten sorinan saarella, eikä vain heidän omien ääntensä vaan kaikkien niiden äänten saarella, jotka heidän muistinsa ja mielikuvituksensa sinne toi, eikä vain sanojen jotka he sanoivat vaan myös kaikkien niiden tunteiden saarella, jotka he kokivat uudelleen…”

Mielenkiintoisinta romaanissa on ajatus historiallisen kerronnan ja tarinankerronnan moniulotteisuudesta. Harmillisesti tämä kiinnostava oivallus kuitenkin peittyy turhan usein poukkoilevaan ja yltiöromantisoivaan kerrontaan.

Näin nopeasti asiat nimittäin muuttuivat, eivätkä ne olleet enää tarinoita, joita Madridista tulleet matkailijat kertoivat maailman ihmeistä, vaan näin oli itsessään Máginassa, ja heille kävi todellisessa elämässä samalla tavalla kuin tuollaista elokuvaa katsoessa: he putosivat kärryiltä, he eivät pysyneet henkilöiden muutosvauhdissa mukana, he eivät osanneet enää rakentaa siltoja kuvien välissä olevien ajallisten aukkojen yli eivätkä yhdistää äskeistä menneisyyttä päätähuimaavaan nykyisyyteen.”

Osallistun kirjalla Helmet2019-lukuhaasteeseen #19 (et pidä kirjan nimestä).

Antonio Muñoz Molina: Öinen ratsumies
El jinete polaco
Suom. Tarja Härkönen
1991, Tammi
767s.
Kansi: Markko Taina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s