Ruotsalainen Sandellin perhe on aivan tavallinen. Isä Adam työskentelee pappina, äiti Ulrika on asianajaja. Ainut lapsi, 19-vuotias Stella työskentelee vaatemyyjänä H&M:llä. Kunnes eräänä päivänä kaikki muuttuu.
Kolmikymppinen Christopher Olsen, rikosoikeuden professorin poika ja menestyvä liikemies, löytyy kuolleena ja jäljet johtavat Stellaan. Stella pidätetään murhasta epäiltynä ja perheen pitkä tie syyttömyyden ja syyllisyyden kysymysten kanssa alkaa. Soppaa hämmentää myös Christopherin entinen tyttöystävä Linda Lokind, jolla on oma sanansa sanottavana uhrista. Myös Stellan paras ystävä Amina tuntuu tietävän tapahtumista enemmän kuin kertoo.
Edvardssonin tarina sukeltaa perusdekkaria syvemmälle psykologian ja moraalisten pohdintojen avulla. Sandellin perheenjäsenten välinen dynamiikka on tarinassa tärkeässä osassa. Juoni on kohtuullisen uskottava ja mutkattomasti keskiluokkaisessa arjessa kiinni.
”Olimme aivan tavallinen perhe, ja sitten kaikki muuttui. Elämän rakentamiseen menee kauan, mutta sen tuhoutumiseen vain silmänräpäys.”
Tarinaa keritään auki kaikkien kolmen perheenjäsenen näkökulmista, kertojana on ensin isä, sitten Stella ja lopuksi äiti. Lukija pääsee näin tutustumaan henkilöiden menneisyyden tapahtumiin useasta eri näkökulmasta. Tarinassa sukelletaan niin vanhempien suhteen alkumetreille kuin Stellan lapsuuteenkin. Iso osa sivuista on varattu Stellan oikeudenkäynnille. Kiinnostavin ja ehkä lähimmäksi lukijan päästävä kertojista on Adam-isä. Jo työnsä puolesta moraalisten dilemmojen kanssa vastatusten joutuva isä löytää itsensä perimmäisten kysymysten ääreltä, pohtimasta oikean, väärän ja perheen hyvinvoinnin välistä suhdetta.
Ylipäätään Edvardsson ulottaa tarinaansa paljon kiinnostavia pohdintoja, joita ei tavanomaisista dekkareista löydy. Uskonnon, oikeudenmukaisuuden ja moraalisten kysymysten lisäksi sivutaan esimerkiksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Edvardsson onkin onnistunut tekemään astetta syvällisemmän ja samalla vetävän dekkarin.
”Olen vuosien mittaan törmännyt usein siihen väärinkäsitykseen, että jumaluskoni kuuluu luonnollisella tavalla yhteen jonkinlaisen determinismin kanssa, aivan kuin Jumala rajoittaisi vapaata tahtoani. Tosiasiassa mikään ei voisi olla enemmän väärässä. Uskon ihmiseen Jumalan kuvana. Minä uskon ihmiseen.”
Mattias Edvardsson: Aivan tavallinen perhe
En held vanlig familj
Suom. Taina Rönkkö
2018, Like
472s.
Kansi: Tuomo Parikka
Sivumerkkejä 