Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki

Yhden yön pysäkki jatkaa Liksomin lyhytproosaksi nimettyjen, novellintapaisten kokoelmien sarjaa. Novellit on tällä kertaa jaettu neljään ryhmään, joita erottavat erityisesti miljöö ja leveyspiirit. Ensimmäisessä osassa ”Steissi, kaivopiha, steissi” ollaan erityisesti ”stadissa” tai vähintäänkin Helsingin lähiöissä. Näissä tarinoissa ollaan kaupungissa mutta yhteiskunnan laitamilla, väkivallan ja päihteiden maailmassa. ”Euroopan eteisaula” puolestaan vie lukijan ympäri Eurooppaa. ”67 astetta pohjoista leveyttä” suuntaa nimensä mukaisesti Pohjois-Suomeen. Näissä novelleissa vetäydytään esimerkiksi pohjoisiin peräkammareihin ja perhesuhteisiin, monesti vahvalla murteella. Viimeinen luku, ”Neljä variaatiota” puolestaa rakentuu erilaisten kohtaamisten varaan.

Liksomin novellikokoelmassa kertoja vaihtelee, mutta on aina kiinnostavasti läsnä. Kieli on usein räväkkää mutta tarkkaa. Liksomilla on taito tiivistää yksinkertaisiin lauseisiin elämänmakuisia, teeskentelemättömiä tunnelmia ja kohtauksia.

Kun seinäkello näytti puolta yhdeksää, Matti näpäsäytti television auki. Airi otti kudelman kaapin päältä ja istuutui uunin viereen jakkaralle. Matti asettui keinonahkaiseen televisiotuoliin. Uutisissa puhuttiin Argentiinasta ja metsäkaupoista. Ei koske meitä, ajatteli Airi nostamatta katsettaan sukkapuikoista.”

Liksomin teksteissä päähenkilöt ovat harvoin eliittiä, useammin syrjäpoluilta. Erityisesti ensimmäisen lukukokoelman novellit kaupungin syrjässä elävistä nuorista jäävät mieleen. Niin tekee esimerkiksi ensimmäinen, nuoren elämää hengästyttävästi 19-vuotiaaksi asti tiivistäen seuraava teksti.

Henkilöiden tarkastelu on rehellistä mutta kuitenkin lempeää. Hahmoja on paljon, mutta runsaudessaan novellikokoelma ei kuitenkaan repeä liitoksistaan. Myös novellien nimet muodostavat jatkumon, kuten tekevät esimerkiksi nämä: ”Mä pamahdin paksuksi”, ”Mä nousin takakoppiin, ”Se koppi alkoi köydä vähitellen ahtaaksi” – tämäkin omanlaisensa osoitus Liksomin pettämättömästä kielellisestä ja kerronnallisesta kekseliäisyydestä.

Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki
1985, Weilin+Göös
140s.
Kansi: Rosa Liksom / Tiina Heikkonen

Jätä kommentti