Tommi Liimatta on tullut tunnetuksi erityisesti Absoluuttinen nollapiste -yhtyeen keulakuvana ja hulvattoman absurdien sanoitusten nikkarina. Romaaneissaan hän on keskittynyt erityisesti pohjoisen Suomen mielenmaiseman kuvaamiseen, sekä osoittanut taitavansa pikkutarkan, tiukasti populaarikulttuuriin ankkuroituvan nuoruuskuvauksen Pietarsaareen sijoittuvissa Jeppis-kirjoissaan.
Autarktis on samaan aikaan hillitön ja vakava kertomus, joka sijoittuu jälleen pohjoisille leveyspiireille. Kirjan nimi on sanaleikki: se viittaa sekä Arktikseen eli pohjoisen napapiirin alueeseen että kreikan kielen sanaan autarktia, joka tarkoittaa omavaraisuutta. Omavaraisuutta, itsekseen pärjäämistä, selviämistä – ei kuitenkaan pelkästään omasta kädestä suuhun vaan myös oman mielen kanssa – ainakin tätä teoksessa käsitellään omaperäisesti ja -äänisesti.
Näkökulmansa aiheeseen tuovat esille kolme miehistä ääntä monologinomaisissa osioissaan. Nimimerkein kutsutut kertojat edustajat eri sukupolvia ja aikakausia. ”Kaataja” on sotasukupolvea edustava, itseään sotasankarina pitävä vanhus. ”Ruottikuume” on 1950-luvulla syntynyt, alkoholisoitunut ja Ruotsista parempaa onnea etsimään lähtenyt. ”Puhuva tikkataulu” puolestaan on lähimpänä nykyhetkeä elävä, sivistynyt mutta vetäytyvä nuorukainen.
Kertojat edustavat eri sukupolvia ja erilaisia elämäntilanteita, mutta yhdessä heistä muodostuu jatkumo. Yhdistävänä tekijänä näyttäytyvät ainakin alkoholi, suhde luontoon ja tarve pärjätä omillaan. Nimeen kätkeytyvän ”omavaraisuuden” voikin kiinnostavasti ajatella liittyvän sekä jokaisen näiden kertojien kuviteltuun omavaraisuuteen että myös kerronnan näyttämönä toimivan Lapin alueen omavaraisuuteen.
”Kun ajattelen maailmaa, että se on mennyt sellaiseksi, niin kauheaksi ja kiinnostavaksi myllyksi ettei kukaan malttaisi kuolla, suurvaltapolitiikka tarkoitan, sitä maailmalla on kyläkaupan ovensuussa tarkoitettu, ja siksi aina säästäkin puhutaan kun se on kaiken mahtamisen ulkopuolella. Lasken lämmenet alas roikkumaan, siinä ne ovat valmiina jos joku kysyy, mutta niin pakkasen halki kuivattamat että työkalu on äkkiä veressä.”
Omavaraisuus tai itsekseen pärjäämisen myytti romuttuu kuitenkin monella tapaa jokaisella kertojalla tarinoiden edetessä.
”Minun tilanne ei koskaan ole vain minun tilanne.”
Teoksessa Liimatan sanalliset lahjat pääsevät oikeuksiinsa. Vaikka miesten tarinat ovat paljolti sisäänpäinkääntynyttä jupinaa ja murinaa, mahtuu tarinoihin paljon anekdootinomaisia kohtauksia. Teksti on myös parhaimmillaan oivaltavaa, tarkkaa ja hyvin tunnelmansa tavoittavaa. Teos nappasi myös Finlandia-ehdokkuuden.
Tommi Liimatta: Autarktis
2017, Like
272s.
Kansi: Tommi Liimatta (valokuva)
Sivumerkkejä 