Parin vuoden takainen Finlandia-voittaja on historiallinen seikkailuromaani ja sellaisenaan suomalaisessa nykykirjallisuudessa persoonallinen teos. Tarina sijoittuu 1600-luvun loppupuolelle, aikaan jolloin uskonnolla oli vielä vahva merkityksensä ihmisten arjessa mutta valistus jo kolkutteli ovella. Halleyn komeetasta tunnettu Edmond Halley on suorittanut tähtitieteellisiä tutkimuksiaan Saint Helenan saarella. Tarinan kertoja, nuori Angus on Halleylle eräänlainen oppipoika, joka kirjaa omia havaintojaan tähtitaivaan ja lintujen liikkeistä tämän pyynnöstä. Onhan Anguksella poikkeuksellisen tarkka katse. Myöhemmin Angus matkustaa Halleyn perässä myös Lontooseen. Nämä kaksi maailmaa, Saint Helenan ja Lontoon, eroavat toisistaan monella tapaa. Tätä aatteiden ja kulttuurien välistä kuilua ilmennetään tarinassa myös vaikuttavalla merimatkalla.
Tarinan alussa Angus on vielä lapsi, mutta kasvaa nuoreksi tarinan edetessä. Halleyta Angus katsoo ylöspäin, suurta ihailua tuntien. Halleyn lisäksi Anguksen maailman keskipisteessä ovat hänen äitinsä Catherine sekä saaren pappi, pastori Burch, joka opettaa Anguksen lukemaan ja kirjoittamaan. Pastori on myös suhteessa Anguksen äidin kanssa.
Anguksesta piirtyy esiin hyvin kirkasotsainen, oppimisjanoinen ja välillä epäuskottavankin hyväntahtoinen kuva. Naiiviudessaan ja poikamaisuudessaan hänestä on vaikea silti löytää juurikaan epäkypsyyden merkkejä, vaikka säröillekin olisi riittänyt tilaa. Angus imee oppi-isiltään kaiken tiedon ja pyrkii löytämään totuuden kahden maailman välistä: Halleyn tieteeseen pohjaamien teorioiden ja toisaalta pastorin vahvaan uskonperintöön nojaavasti opeista. Näin Anguksen opintie yltää laajemmin kuvaamaan aikakauden tendenssejä.
”Me keskustelimme siitä onko lapsen mieli syntyessä aivan kumisevan tyhjä, ja kuinka kauan kestää ennen kuin se on ruvennut täyttymään siinä määrin että mikään suuri ja uusi ei siihen tahdo enää mahtua.”
Erilaisten aatteiden ja uskomusten maailmassa Jalosen romaanista välittyy voimakkaimmin vahva luotto sivistykseen ja tieteeseen.
”On paljon asioita joista harva tietää. Olen huomannut sen niin monta kertaa että olen alkanut ihmetellä miten ihmiset pystyvät elämään ilman tietämistä.”
Taivaanpallo on juonivetoinen seikkailu, johon mahtuu tieteen ja uskon välisen kamppailun, eli maailman ”isojen kysymysten” pohdinnan lisäksi myös jännitystä ja tavattoman surullisiakin tapahtumia.
Jalonen askeltaa uskottavasti toiseen aikakauteen, maailmankolkkaan ja kulttuuriin sijoittuvassa tarinassaan. Mitään perin tunnistettavan suomalaista tarinassa ei ole. Historiallinen kertomus onkin vahvasti yleismaailmallinen seikkailu. Jalosen kieli soljuu kivuttomasti ja sen pyörteisiin on helppo hypätä mukaan. Jalosen romaanissa tuntuvat kaikki palaset loksahtelevan sujuvasti kohdilleen. Jossain määrin tämä eheys myös häiritsi. Ehkä jäin kaipaamaan hienolta tarinalta samaa kuin Angukselta: jonkinlaisia inhimillisiä säröjä ja epätäydellisyyksiä.
Osallistun kirjalla Helmet2020-lukuhaasteeseen #25 (kirjassa ollaan saarella).
Olli Jalonen: Taivaanpallo
2018, Otava
461s.
Kansi: Anna Lehtonen
Sivumerkkejä 