Ahvenanmaalaisen Sally Salmisen klassikkoteos näki päivänvalon uusissa käsissä, kun sen uusi versio ilmestyi pari vuotta sitten Juha Hurmeen suomentamana. Romaani sijoittuu Ahvenanmaalle, jonne romaanin nimikkohenkilö Katrina asettuu tuoreen siippansa, merimies Johanin kanssa.
Varakkaasta perheestä tuleva Katrina vaihtaa mantereen mukavuudet Ahvenanmaan karun saariston ränsistyneeseen tönöön, koska on umpirakastunut Johaniinsa, mutta todellisuus kaikessa karuudessaan yllättää. Miehelleen uskollisena ja toisaalta lujan luonteensa vuoksi Katrina ei kuitenkaan luovuta, vaan käärii hihansa ja ryhtyy työhön, vaikka aviomies viilettääkin pitkiä pätkiä merillä.
Katrinan kontolle jää perheestä ja kodista huolehtiminen – niin kuin naisella tuohon aikaan, 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuolella, usein oli tapana. Lapsia syntyy neljä, pojat Erik, Einar ja Gustav sekä tytär Sandra, joka kuitenkin menehtyy jo lapsena. Salminen kuvaa Katrinan surua menetetystä lapsesta koruttomasti ja vähäeleisesti, tunteiden sijaan toiminnan kautta, ja ehkä juuri siksi painavan surullisesti.
”Lapsi oli ollut vielä niin nuori, ja sen ruumis tuntui yhä kuuluvan yhteen hänen omansa kanssa. Rintoja särki ja kädet olivat kipeät kaipuusta saada kosketella pehmoista lapsenruumista. Mutta aika riensi eteenpäin kuten aina, ja kevättyöt pelloilla ja niityillä alkoivat. Hänen täytyi ottaa sekä Einar että Erik mukaan työhön tiloille, ja pienin poika tuli mukaan ja leikki pellonpientareilla hänen lähellään. Johan seilasi tavanomaiselle kesäpurjehdukselleen ja unohti hänkin työssä meluavien merimiesten kanssa kaukana kotoa pikku tytön. Joka oli elänyt niin lyhyen ajan ja kuollut niin kivuliaasti.”
Elämä Ahvenanmaalla on askeettista. Synnytyksen jälkeen Katrinaakin patistetaan pian takaisin töihin levon ja toipumisen sijaan. Heti kun hän lapsivuoteesta jalkeille yltää, jatkuvat työt. Katrina ei tosin turhia valita olojaan vaan käärii hihansa ja ryhtyy hommiin. Hän pistää tarvittaessa kampoihin niin maatilayhteisön vallanpitäjille kuin irstaille kylänmiehillekin. Eriarvoisuus ja rikkaiden ja köyhien välinen epätasa-arvo ovat romaanissa olosuhteita, jotka näkyvät jokapäiväisessä arjessa. Katrinakin on lukutaitoinen muttei osaa kirjoittaa.
Salmisen teoksessa kaikuvat feministiset kaiut, vaikka suoraan naisen asemasta ei juurikaan puhuta. Katrina on vahvan naisen perikuva, sellaisen joka ei turhasta hätkähdä tai valita.
Kaiken keskellä mies Johan on ison osan ajasta merillä, mutta rakkaus kestää. Merille päätyvät myös Katrinan pojat, mikä tuo ikävän ja huolen entisestään Katrinan elämään.
”Nyt Katrina tiesi mitä hän ajatteli! Oh, meri, meri oli ottanut hänet Katrinalta. Katrina oli mustasukkainen tälle siniselle vedelle ja korkeamastoisille purjealuksille, jotka ottivat hänen poikansa ja jättivät hänet syrjään.”
Salmisen kerrontatyyli on suoraviivainen eikä jätä liikoja tulkinnan varaan. Kontrasti nykyajan romaaneista usein tuttuun tunteiden pohdintaan, vellomiseen ja itsereflektointiin on suuri. Katrinan luonnetta ja tunteita kuvataan toteavaan tyyliin mutta vatvomatta.
Tunteet on romaanissa kirjoitettu toiminnaksi. Näennäisesti arkisessa aherruksessa ei juuri tilaa tunteille jää, mutta samanaikaisesti erinäisten koettelemusten nostattamat tunteet uurtavat jälkensä Katrinan hahmoon.
”Hän alkoi tuntea itsensä yksinäiseksi ja kärsi siitä paljon. Hän oli luonnostaan seuraa rakastava, iloinen ihminen, mutta täällä otettiin hänen jokainen lähestymisyrityksensä sillä tavoin vastaan, että hän vetäytyi arkana takaisin ja sulkeutui itseensä.”
Salmisen teos on kiinnostava oman aikansa kertomus, joka omalta osaltaan avartaa suomalaisen kirjallisuushistorian naiskuvaa. Hurmeen käännös on mutkaton ja tuo Katrinan lukijan lähelle.
Osallistun kirjalla Helmet2020-lukuhaasteeseen #13 (kirjassa eksytään).
Sally Salminen: Katrina
Suom. Juha Hurme
2018 (1936), Teos
448s.
Kansi: Jussi Karjalainen
Sivumerkkejä 