Dekkari- tai jännityskirjarintamalla tulee harvoin vastaan täysosumia. Sellaiseksi voi kuitenkin luonnehtia A.J. Finnin parin vuoden takaista jännärihittiä Nainen ikkunassa, jossa kohtaavat niin taidokkaasti punotut juonenkäänteet kuin aito jännitys. Kirjaa on vaikea laske käsistä ja sen jännite kantaa loppuun saakka.
Finnin tarina ammentaa jännityskirjoille tutusta aiheesta, peloista ja fobioista. Sen päähenkilö, psykologi Anna Fox kärsii aukean paikan kammosta eli torikammosta, agorafobiasta. Kotiinsa sulkeutunut Anna katselee päivät pitkät elokuvia, eikä mitä tahansa elokuvia, vaan Alfred Hitchcockin klassikkojännäreitä. Elokuvien lisäksi seuraa pitää usein lasillinen tai pullollinen punaviiniä. Lasten terapeuttina hän on keskittänyt ammatilliset voimansa verkkoneuvontaan. Kodin ulkopuolelle Anna ei astu. Fobian taustalla on trauma, jota avataan juonen edetessä pikkuhiljaa.
”Terapeuttina sanon, että agorafobiasta kärsivä hakeutuu ympäristöön, jota voi hallita. Se on lääketieteen kanta. Siitä kärsivänä (ja kärsivä on oikea sana) taas sanoisin, että agorafobia ei ole niinkään tuhonnut elämääni kuin syrjäyttänyt sen.”
Finnin tarinassa Hitchcock-viittaus ei rajoitu vain Annan elokuvamakuun, vaan myös juoni on selkeä kumarrus Hitchcockin Takaikkuna-klassikolle. Kuten siinä, myös tässä tarinassa päähenkilö todistaa – tai ainakin uskoo todistavansa – rikosta oman asuntonsa ikkunasta käsin. Kun Anna sitten uskoo eräänä päivänä näkevänsä ikkunasta, kuinka hänen naapuritalossaan tapahtuu murha, ei kotiinsa omien pelkojensa vangiksi jäänyttä ja viininhuuruista naista meinata uskoa. Varsinkaan, kun todisteita rikoksesta ei aluksi näytä ilmaantuvan.
Finnin tarina tapahtuu oikeastaan kokonaan pienessä tilassa, yhdessä asunnossa ja hieman sen pihapiirissä. Myös sivuhenkilöitä on vain kourallinen. Rajaus toimii luoden juuri tarinalle sopivan ahdistavuuden. Lukijan on helppo asettua päähenkilön pään sisälle, vaikka välillä päähenkilön arjen toisteisuus merlot-lasinkilisyttelyineen hieman junnaavalta tuntuukin. Päivät toistuvat hyvin samanlaisina. Samalla Finn kuitenkin onnistuu ripottelemaan tarinaan mukaan juuri riittävästi juonenkäänteitä, jotka estävät lukijan keskittymisen herpaantumista. Juoni onnistuu yllättämään aivan loppuun saakka ja pysyy lukijan hyppysissä.
Osallistun kirjalla Helmet2020-lukuhaasteeseen #48 (kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet).
A.J. Finn: Nainen ikkunassa
The woman in the window
Suom. Jaakko Kankaanpää
2018, Otava
460s.
Kansi: Offset collection / Shutterstock
Sivumerkkejä 
Minä en pitänyt tästä kirjasta. Varsinkin se lääkeiden ja viinan kanssa läträäminen oli ikävää luettavaa…
TykkääTykkää
Kieltämättä sitä oli aika paljon, ja välillä puuduttavan toisteista tekstiä sen osalta. Itselläni kuitenkin tällainen fobian ympärille kiertyvä, mutta juonellisesti hyvin otteessaan pitävä tarina toimi.
TykkääTykkää