Inga Magga on saamelaistaustainen thainyrkkeilyssä suomenmestaruustasollakin otellut kirjailija, jonka esikoiskirja Varjonyrkkeilijä sijoittuukin Maggan myös hyvin tunteman lajin, nyrkkeilyn, pariin.
Romaanin lähtökohta on suomalaisessa urheilufiktiossa vähemmän käytetty, joskin asetelma sinänsä tuttu: päähenkilö on nuori, pikkukylässä elävä tyttö Lola, joka kipuilee itsensä etsimisen kanssa. Kun paikkakunnalle muuttaa karismaattinen Roman Barre, joka perustaa nyrkkeilysalin, avautuu Lolalle sekä uutta tekemistä että mahdollisuus vahvistaa omaa itsetuntoa. Lolan lahjakkuus nyrkkeilyyn ei jää myöskään Barrelta huomaamatta ja pian hän kiinnostuu Lolasta paitsi valmentajana myös muuten. Pian käy selväksi, että Barrella on takaa-ajatuksinaan muutakin kuin nuorten naisten urheilu-uran tukeminen.
”Hän oli kaikkea vähän kaikille. Kaikki tunsivat hänet. Ne ketkä eivät tunteneet halusivat tutustua.”
Tarinan kehyskertomuksessa hypätään ajassa kymmenen vuotta eteenpäin. Lola vetää taidetyöpajaa, jossa hänen oppilaakseen tulee nuori Rebekka Barre. Tuttu sukunimi ja tutulta näyttävät kasvot sysäävät Lolan nuoruuden kipeisiin muistoihin, joista osa on piilotettu traumaattisuutensa takia mielen syvimpiin syövereihin.
Barren ja Lolan tarinan ohella seurataan myös Barren lasten, Rebekan ja Riston tarinoita sekä myös Lolan nyrkkeilyaikaisen ystävän, Annan, tarinaa. Näkökulmaa vaihdetaan myös kertojan äänessä välillä.
Varjonyrkkeilijä on karu tarina vallankäytöstä, seksuaalisesta väkivallasta ja urheilun paineistetusta, suorituskeskeisestä maailmasta. Maggan romaani osuu keskelle #metoo-aikakautta, jossa urheilumaailman seksuaalisesta häirinnästä on puhuttu vasta, ainakin Suomessa, melko vähän.
Tarinassa tytöt ovat viattomia ja manipuloitavissa olevia, miehet pääosin häikäilemättömiä, valtaansa hyväksikäyttäviä. Tarina on ahdistava, koska auki keriytyvät tapahtumat eivät tule lukijalle yllätyksenä. Henkilöhahmot ovat osin liioiteltuja. Barre on sädehtivän itsevarma ja karismaattinen, palvottu suorastaan. Nuoret tytöt puolestaan rinnastuvat herkkiin kukkasiin, joita karkeat miehet sitten poimivat halunsa mukaan.
”Rebekan olemus oli kuulas kuin jasmiininkukan. Kukan jonka tuoksu on kaikista huumaavin vasta auringon laskettua. Sellainen tulisi poimia yöaikaan, niin sanotaan.”
Vaikka tässä vääristyneessä asetelmassa piilee koko tarinan ydin, on karrikoitu sukupuoliroolitus silti hieman ahdistava. Toisaalta ilahduttavaa on, että juuri karskin, maskuliinisena pidetyn urheilulajin ympärillä pyörivässä tarinassa keskitytään nimenomaan sitä harrastaviin naisiin.
Paitsi (thai)nyrkkeilyn, moniosaaja Magga on taustaltaan myös kuvataiteen tuntija, mikä näkyy Lolan vetämän grafiikkakurssin kuvauksessa. Magga kuvaa grafiikkataiteen tekemistä yksituiskohtaisesti. Huomaa, että tekijä tuntee alansa niin nyrkkeilyn kuin taiteenkin osalta.
Loppua kohden rankka tarina saa melodramaattisiakin piirteitä, mikä hieman rasittaa sinänsä uskottavaa ja sujuvaa kerrontaa. Henkilöiden kärjistetty hyvä-paha-jaottelu verottaa samoin henkilöhahmojen ulottuvuuksia, mutta varsinkin Lolaan on helppo kiintyä. Myös juoni kulkee sujuvasti.
Osallistun kirjalla Helmet2020-lukuhaasteeseen #5 (saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja).
Inga Magga: Varjonyrkkeilijä
2020, Like
352s.
Kansi: ei mainittu
Sivumerkkejä 