Joakim Zander: Uimari

Pohjoismaisten dekkarikirjojen ja -kirjailijoiden alati kasvava joukko (tai ehkä alati enemmän ja enemmän suomennettu joukko) on viime vuosina kasvanut niin paljon, että sen sisältä on erotettavissa toistuvia tyylisuuntia ja juonikaavoja. Osassa (vielä ehkä vähemmistöä edustavissa) ollaan tiiviisti kiinni keskiluokkaisessa arkielämässä. Näissä ”tavallinen perhe” kohtaa jonkin epätavallisen tragedian. Toisissa – ehkä perinteisempää dekkarisuuntausta edustavissa – taas karikatyyrimäinen etsivä tai ehkä jotain muuta ammattikuntaa edustava päähenkilö saa selvitettäväkseen mitä raaimpia rikoksia. Kolmansissa puolestaan ollaan kansainvälisen politiikan ja terrorismin ytimessä. Joakim Zanderin vuonna 2015 julkaistu Uimari jatko-osineen edustaa näistä vahvasti tyypitellyistä kategorioista viimeisintä.

Uimari on Zanderin esikoisteos. Sen keskiössä on CIA-agentti, joka joutuu Lähi-idän komennuksellaan pahasti pieleen menneen iskun syntipukiksi. Samalla hän kuitenkin menettää perheensä, mikä tekee hänestä kostoa janoavan ja katkeran.

Ruotsissa tutkija Mahmoud Shammosh törmää tutkimustyössään epäilyttävään aineistoon, jonka vuoksi hän saa peräänsä ammattitappajat. Euroopan parlamentissa työskentelevä, Mahmoudin entinen tyttöystävä Klara Walldéen joutuu hänkin vedetyksi mukaan soppaan ja pian kaksikko päätyy pakenemaan politiikan ja vallan kiemuroita yhdessä. Mukaan sotkeutuu myös Euroopan parlamentin ammattilobbari George Lööw, joka on jo ammattinsa puolesta häikäilemättömäksi hioutunut säätäjä, jolla on kuitenkin juonikokonaisuudessa oma tärkeä tehtävänsä.

Zanderin teoksessa vauhtia ja toimintaa riittää. Se on täynnä takaa-ajoja ja meneviä toimintakohtauksia, pelkoa ja uhkaa. Vaikka teos ei tuo varsinaisia oivalluksia esimerkiksi kansainvälisen politiikan näkökulmillaan, on esimerkiksi EU-tason lobbauspolitiikan kiemurat teema, jota ei kovin usein dekkareissa näy. Ihan kiinnostavaa ja omaperäistä. Zanderin henkilöhahmot ovat itsenäisinä kiinnostavia ja moniulotteisiakin, mutta heidän keskinäinen dynamiikkansa ja vuorovaikutus melko perinteistä, toimintaseikkailulle tyypillisen typistettyä ja mahtipontista.

Vauhdissa kuitenkin pysyy mukana sinänsä koukuttavan juonen ansiosta. Lukukokemusta kuitenkin häiritsevät jostain syystä monille pohjoismaisille dekkareille niin tyypilliset huolimattomuusvirheet käännöksissä. Niitä riittää tässäkin. George typistyy välillä Georg’iksi. Klara ja Kirsten menevät käännöksessäkin välillä sekaisin. Myös muutamia svetisismejä tai muita käännöskukkasia näkyy käännöksessä myös.

”’Älä missään tapauksessa käänny taaksesi. Meitä seurataan.’”

”Vain muutama viikko sitten hän oli hallinnut Brysselissä säätä, eikä häntä ollut vituttanut muu kuin se, miten ärsyttävää ja loputonta olisi viettää joulu suvun kanssa Tukholmassa.”

Osallistun kirjalla Helmet2021-lukuhaasteeseen #45 (kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija).

Joakim Zander: Uimari
Simmaren
Suom. Katriina Huttunen
2013, Tammi
380s.
Kansi: Love Lannér

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s