Johanna Vuoksenmaa tunnetaan ennen muuta elokuva- ja televisiokäsikirjoittajana ja -ohjaajana. Jotain samaa draaman rytmiä on hänen esikoisromaanissaan Pimeät tunnit. Sen keskiössä on 1970-luvun sähkölakko, joka pimentää pariksi kuukaudeksi koko Hämeenlinnan. Pimeys kätkee sisäänsä salaisuuksia myös eräässä perheessä ja suvussa, jonka elämää tarina kertoo.
Perheen isä Esa työskentelee sähköinsinöörinä ja päätyy työssään säännöstelemään sähköä. Käytännössä tämä tarkoittaa eri kaupunginosien pimentämistä vuorollaan, mikä tietenkin herättää närää. Perheeseen kuuluu myös 12-vuotias tytär Pauliina, joka on yksi kertojista. Päähenkilöitä ovat myös Esan hammaslääkärivaimo Eeva ja abiturienttipoika Marko.
Varsinkin perheen lasten elämissä korostuvat kasvutarinat, murrosiän tuomat muutokset, seksuaalinen herääminen ja oman minuuden etsiminen. Vanhempien väleissä pimeät tunnit paljastavat niin ikään parisuhteen katvealueet.
Teoksessa on läsnä vahva 1970-luvun miljöö ja tunnelma, esimerkiksi viittauksia populaarikulttuuriin. Kokonaisuus on eheä ja elokuvamainen, jossa jokainen yksityiskohta tuntuu mietityltä.
Osallistun kirjalla Helmet2021-lukuhaasteeseen #16 (kirjassa eletään ilman sähköä).
Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit
2020, Otava
320s.
Kansi: Tuuli Juusela
Sivumerkkejä 