Richard Osman on muutaman vuoden sisään singahtanut englantilaisen dekkarikentän taivaalle varsin perienglantilaista elämänmenoa ja huumoria viljelevillä, kepeähköillä jännitystarinoillaan. Niiden keskiössä on eläkeläisporukka, Elizabeth, Ron, Ibrahim ja Joyce, joka iästään huolimatta, varsin terävillä aivoilla ryyditettynä päätyy ratkaisemaan monenlaisia rikoksia. Torstain murhakerho kokoontuu säännöllisesti pohtimaan ratkaisemattomia rikoksia. Kerhon perustajajäsen on entinen poliisi Penny, joka on kuitenkin huonon kuntonsa vuoksi jättänyt kerhoilun ystävilleen ja päätynyt hoitokotiin.
Vaikka murhakerho on tottunut käsittelemään vanhoja, ns. kylmiä, tapauksia, lähtee tarina liikkeelle tällä kertaa tässä ajassa tehtävällä rikoksell. Paikallinen rakennusurakoitsija nimittäin löydetään murhattuna. Syyllisenoloisia ehdokkaita ilmaantuu heti useampia, mutta pian alkaa myös uusia ruumiita löytymään.
Rikoksia selvittää toki oikeakin poliisi, mutta vauhdikkaampaa on toki seurata ikääntyneen murhakerhon jäsenten selvitystyötä. He auttavat tutkimuksillaan poliisia, mutta poliisi on myös välillä helisemässä omapäisen porukan kanssa.
”Satutteko tietämään Tinderistä? Olin kuullut siitä radiossa, kuullut vitsejä siitä, mutta en ollut koskaan nähnyt sitä ennen kuin Jason näytti minulle.”
Tarinan juonenkuljetus on paikoitellen ihan nokkelaa, eikä loppuratkaisu ole heti arvattavissa – joskin onkin hivenen epäuskottavan puolella – mutta viihdyttävintä dekkarissa on tietenkin humoristinen kuvaus murhakerhon jäsenistä ja heidän terävistä aivoituksistaan. Brittikulttuurin kliseitä toki toistetaan, huumorista teehetkiin, eikä Osman tarjoa mitään kovin omaperäistä tällä saralla. Jos kuitenkin kaipailee tällaista perienglantilaista, missmarplemaista kerrontatyyliä, voi Osmanilla olla tarjottavaa.
Richard Osman: Torstain Murhakerho
The Thursday Murder Club
Suom. Arto Schroderus
2021 (2020), Otava
400s.
Kansi: Joel Holland
Sivumerkkejä 