Ruotsalaisen Camilla Greben Lemmikki palkittiin ilmestyttyään vuoden parhaana dekkarina Ruotsissa. Paljon siis sopii odottaa.
Tarina lähtee liikkeelle Ormberg-nimisestä pikkukaupungista, joka elää muuttoliikkeiden ja kutistuvien palveluiden ristipaineessa. Tarinan alussa profiloijana työskennellyt Hanne löytyy harhailevana metsästä, eikä muista mitä on tapahtunut. Hänen miehensä Peter on kadonnut. Kylää varjostaa myös vuosien takainen karmiva rikos. Paikallisesta kivilouhoksesta on löydetty lapsen luuranko.
Mysteeriä lähtee selvittämään poliisi Manfred, apunaan nuoremmat kollegansa Malin ja Anders. Tarinaa kertovat vuoronperään Malin ja Hanne sekä nuori teinipoika Jake. Kaikilla on siteitä Ormbergin kaupunkiin ja muistoja, jotka sekoittuvat rikoksen selvittelyyn. Salaisuuksia ja vaiettuja muistoja riittää.
”Taas yksi salaisuus, jota en voi paljastaa kenellekään. Ormbergissä saa turpiinsa paljon vähemmästäkin, kuten vääränlaisen musiikin kuuntelusta tai kirjojen lukemisesta. Ja jotkut – kuten minä – saavat turpaan useammin kuin toiset.”
Grebe kommentoi menevän jännityskertomuksensa rinnalla yhteiskunnallisia muutoksia myös pienissä ruotsalaiskylissä, elinkeinorakenteen rajujen murrosten myötä. Vaikka juoni tarinassa vetää, Grebe keskittyy ennen muuta rakentamaan henkilöhahmojaan. Vaikka heitä on useampia, heitä kuvataan kokonaisina, epätäydellisinä ja moniulotteisina. Tämä ei ole ihan tavallista dekkareissa ja se tekeekin Greben tarinoista astetta kiinnostavampia.
Osallistun kirjalla Helmet 2023 -lukuhaasteeseen #45 (kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan).
Camilla Grebe: Lemmikki
Husdjuret
Suom. Sari Kumpulainen
2018 (2017), Gummerus
507s.
Kansi: Miroslav Sokcic
Sivumerkkejä 