Islantilaisen Ragnar Jónassonin kolmiosainen dekkarisarja on kiinnostava jo siksi, että sen ensimmäinen osa onkin viimeinen. Jónasson täten kääntää koko dekkariperinteen suunnan, kirjaimellisesti: sarjan ensimmäisessä osassa ollaankin tarinan lopussa ja seuraavissa kirjoissa mennäänkin ajassa taaksepäin.
Tarinan päähenkilö on eläkeikää lähenevä Hulda Hermannsdóttir, joka työskentelee Reykjavikin poliisissa. Viimeisinä työpäivinään Hulda haluaa selvittää venäläisen turvapaikanhakijan Elenan tapausta. Huldaa itseään tapaus on alkanut kiinnostaa, mutta kollegat tuntuvat haluavan vain antaa hänelle jotain puuhastelua ennen siirtymistä sivuun. Rantavedestä kuolleena löytyneen naisen tapaus on leimattu itsemurhaksi, mutta Huldan epäilykset heräävät. Käy ilmi, että kollegan tekemä tutkimus tapauksesta on ollut huolimaton. Hän päätyy selvittämään rikosta vaarallisin kääntein.
Romaani seuraa rikostarinaa, mutta valottaa myös Huldan muuta elämää. Työpaikalla Huldan aika alkaa olla ohi, ainakin kollegoiden mielestä. Nuoremmat poliisit raivaavat tilaa poliisivoimissa ja käy selväksi, että Huldan toivotaan jo siirtyvän eläkkeelle. Huldan perhe-elämästä käy ilmi, että hänellä on ollut tytär ja aviomies, mutta minkälaisia salaisuuksia näihin liittyy, tätä Jónasson kerii varovasti auki. Myös pientä orastavaa romanssia lämmitellään Pétur-nimisen miehen kanssa.
Tarinan edetessä Hulda päätyy tekemään raskaita virheitä, jotka johtavat kohtalokkaisiin tapahtumiin. Loppu on traaginen ja ehdottoman yllättävä ja – tietäen Jónassonin kirjoittavan dekkarinsa taaksepäin – saa pohtimaan, päättykö kaikki tosiaan näin.
Jónassonin avausdekkarissa on tiheä tunnelma, pimeyden lähes aistii. Se on taitavasti laadittu dekkari, joka saa janoamaan lisää.
Ragnar Jónasson: Pimeys
Dimma
Suom. Vilja-Tuulia Huotarinen
2021 (2015), Tammi
238s.
Kansi: Markko Taina
Sivumerkkejä 