Amerikkalaisen Michael Cunninghamin dystooppinen romaani koostuu kolmesta eri tarinasta, jotka kaikki sijoittuvat New Yorkiin ja kertovat samoista henkilöistä: miehestä, naisesta ja nuoresta pojasta. Kolmessa tarinassa vaihtuvat aikatasot ja niiden myötä maailmat, joihin ne sijoittuvat.
Ensimmäisessä tarinassa ollaan 1850-luvulla. Lucas-niminen poika on menettänyt isoveljensä tehdasonnettomuudessa. Hän yrittää vielä pelastaa tämän tyttöystävän koneiden vallalta.
”Niinpä hän tajusi: Simon ei ollutkaan jäänyt vangiksi tehtaan koneeseen, vaan siirtynyt kokonaan koneiden maailmaan. Koneet olivat hänen porttejaan, ikkunoita joiden kautta hän kuiskaili. Hän lauloi eläville koneiden suulla.”
Toisessa tarinassa ollaan nykyajassa. Nuoret itsemurhapommittajat piinaavat New Yorkia, mutta lähettävät vahvan sanoman nykypäättäjille.
Kolmas tarina sijoittuu tulevaisuuteen. Suursota on puhdistanut maapallon, jossa elää nyt ihmisten lisäksi robotteja.
”Tänään ihmiset olivat saaneet muistutuksen – me kaikki olimme saaneet muistutuksen – jostain sellaisesta, minkä muu maailma oli tiennyt jo vuosisatojen ajan: että ihminen saattoi helposti ja millä hetkellä tahansa tehdä kohtalokkaan erehdyksen. Että me kaikki tallustimme eteenpäin vahingoittumattomina, koska kukaan ei ollut päättänyt tappaa meitä juuri tänään. Että rientäessämme omissa puuhissamme me emme voineet tietää olimmeko menossa poispäin liekkimerestä vai syöksymässä suoraan siihen.”
Tarinoita siivittävät runoilija Walt Whitmanin runot, jotka toimivat herkkänä vastinparina paljolti koneiden maailmaan uppoutuvissa varsinaisissa tarinoissa.
”Säädelläkseni teitä. Poistaakseni ääripäät. Pystyin kyllä rajoittamaan teidän aggressiivisia ominaisuuksianne, pystyin ohjelmoimaan teidät auttavaisiksi ja kilteiksi, muttta halusin lisäksi antaa teille hiukan tajua oikeasta ja väärästä. Auttaa teitä selviämään tilanteista, joita en kyennyt ennustamaan. Ajattelin, että jos teidät olisi ohjelmoitu suurten runoilijoiden töillä, te osaisitte paremmin arvioida tekojenne seurauksia.”
Cunningham pohtii ihmisten suhdetta koneisiin ja ylipäätään mekanistisen maailmankuvan kehittymistä. Eri tarinoissa tyylilajit vaihtelevat lähes goottihenkisestä kummitustarinasta scifi-kertomukseen. Kirjailija kertoo itse olevansa historiallisille faktoille puolitarkka. Sen verran mielikuvituksellista Cunninghamin kerronta on, että tuskin historiallisten faktojen todenperäisyyttä lukija pohtisikaan.
Cunninghamin romaanissa teollistumisen aikakausi ja koneiden rooli ihmisten elämässä ovat kiinnostavia teemoja. Kerronnallisesti se on paikoitellen, nimensä mukaisesti, säkenöivä, mutta paikoitellen niin omituinen, että lukeminen on välillä raskaanpuoleista. Kiinnostava historiallinen romaani se silti on.
Michael Cunningham: Säkenöivät päivät
Specimen Days
Suom. Kristiina Drews
2005, Gummerus
521s.
Kansi: ei mainittu
Sivumerkkejä 