Kate Atkinsonin romaanissa ollaan tällä kertaa raa’an rikoksen äärellä. Ensin ollaan maalaiskylässä Devonissa, jossa tapahtuu karmea murha, jonka silminnäkijänä on vasta yhdeksänvuotias Joanna Mason. Uhrit rikoksessa ovat hänen perheenjäseniään. Rikoksesta tuomitaan vankilaan Andrew Decker -niminen mies. Vuosikymmeniä myöhemmin Joanna on kasvanut aikuiseksi ja työskentelee lääkärinä Edinburghissa ja asuu aviomiehensä ja lapsensa kanssa. Sitten Decker vapautuu vankilasta ja samaan aikaan Joanna katoaa vauvansa kanssa. Louise Monroe on rikosylikomisario, joka ryhtyy tutkimaan katoamista, vaikka esimerkiksi Joannan mies ei ole itse puolisostaan huolissaan.
”Hänen elämänsä parasta aikaa oli ollut se, kun hän oli raskaana ja vauva oli turvallisesti hänen sisällään. Kun ihminen on maailmassa, sade valuu hänen kasvoilleen ja tuuli tuivertaa hänen tukkaansa ja aurinko porottaa hänen päälleen ja polku aukeaa hänen edessään ja polulla kävelee pahuus.”
Samaan aikaan toisaalla entinen poliisi Jackson Brodie tekee omia tutkimuksiaan, mutta joutuukin junaonnettomuuteen, joka sotkee hänen suunnitelmansa.
Atkinson antaa tarinoissaan sattumalle paljon roolia ja sijaa. Hänen romaaneissaan on yleensä enemmän huumoria kuin vakavuutta, vaikka usein niissä ollaan raakojenkin rikosten äärellä. Tämä ristiriitaisuus useimmiten hämmentää enemmän kuin viehättää. Atkinsonin taitoihin kuitenkin kuuluu henkilöhahmojen syventäminen perusdekkareita pidemmälle sekä usein uskomattomienkin juonilinjojen sujuva kuljettaminen vierekkäin ilman, että kokonaisuus hajoaa käsiin.
Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia
When will there be good news?
Suom. Kaisa Kattelus
2013 (2008), Schildts & Söderströms
361s.
Kansi: Anders Carpelan
Sivumerkkejä 