Liimatan romaanin päähenkilö on yliopisto-opiskelija Arno, joka palaa kotikonnuilleen Kainuuseen. Vuosia opintojen parissa on jo kertynyt, mutta nyt olisi tarkoitus työstää gradua ja kerätä aineistoa kotiseudulta. Kainuussa Arno menee kuitenkin ennen muuta katsomaan eläkkeellä olevaa enoaan, jonka kautta avautuu näköaloja Arnon oman suvun tarinoihin ja vaitettuihin salaisuuksiin.
”Suomi jakautuu kahteen alueeseen: rikasflooraiseen sahtiseutuun ja ohutmultaiseen pontikkaseutuun. Kainuun kamarat on ollut työlästä kynnettäväksi, perunat pieniä ja halla tavallinen kesävieras.”
Risto-eno on työskennellyt rakennusmiehenä ja jäänyt työkyvyttömyyden takia eläkkeelle. Eno ei kuppiin sylje ja viinin voimalla Arnon ja enon väliset keskustelut tuntuvat käyvänkin. Keskusteluja käydään nuotiolla ja saunassa, perinteisillä ”miesten välisten keskusteluiden” näyttämöillä.
Välillä Arno käy kotona, jossa hänellä on perhettäkin, mutta palaa aina Risto-enon luokse kyläilemään.
”Oma lapsi oli syy nousta aamuisin yrittelmään. Lapsen syntyessä kotiin syntyy uusi dialogi. Kun laulaa lapselle, vaikka päin persettäkin, laulamisen häpeä haihtuu: lapselle laulava vanhempi ei koskaan laula väärin. Mutta on vain yksi todellinen häpeä. Se häpeä, että kohtaa ryypänneenä kelmusilmänä kirkkaan, viattoman katseen. Lapsen silmissä päilyy usko ja ihmetys – ja vain vähän aikaa: viattomuus kestää noin neljä joulua.”
Suhde enon ja Arnon välillä on romaanin kantava voima, mutta se luo katsauksen myös Suomen alueellisiin eroihin ja monenlaisiin ihmiskohtaloihin. Liimatan kieli on terävää ja sanailu humoristista, mutta hän ei kuitenkaan pilkkaa henkiöitä, joista kertoo. Liimatan tarinan tunnelma on autenttinen ja tarina täynnä tarkkanäköisiä havaintoja niin ihmisistä kuin kuin sosiaalisista suhteistakin.
Tommi Liimatta: Hautajaiskengät
2021, Like
311s.
Kansi: ei mainittu
Sivumerkkejä 