”Muistoja tulevaisuudesta” on jo itsessään kutkuttavan ristiriitainen ilmaisu, ajallinen mahdottomuus. Norjalaistaustaisen, Yhdysvaltoihin sittemmin kotoutuneen Siri Hustvedtin omakohtainen romaani kertoo yhdestä vuodesta 1970-luvun lopulla, kertojan myöhemmin kertaaman muistikirjan muistiinpanoihin perustuen. S. H. -niminen kirjailijanalku kertoja päätyy New Yorkiin suurempiin taideympyröihin.
”Tutkin katujen pummeja ja kerjäläisiä ja eri häpeän asteille vajonneita kassialmoja. Vuosia ennen minun New York Cityyn saapumistani silloiset vallanpitäjät olivat avanneet mielisairaaloiden ovet ja päästäneet niiden potilaat kyseenalaiseen vapauteen. Hullut hoippuivat asemalaitureilla haavojaan nyppien. Jotkut huutelivat värssyjä. Toiset lauloivat tai vinkuivat tai saarnasivat Jeesuksen tulosta tai Jehovan vihasta, ja toiset istuivat vaiti pimeissä nurkissa epätoivonsa varjoiksi haalistamina. Hengitin sisääni heidän likaista hajuaan, lemua joka oli minulle täysi uusi, ja jouduin pidättämään henkeäni.”
Hustvedtin romaani luotaa muistia, tarinankerrontaa ja identiteetin rakentumista muistojen, todellisten tai tarinallistettujen, avulla. Muistamisen tematiikkaa alleviivaa myös sivujuonne, jossa kertoja käy keskusteluja muistisairaan ikääntyneen äitinsä kanssa.
”Olen aina uskonut, että muisti ja mielikuvitus ovat yksi ja sama asia.”
Tarinassa liikutaan sekä nykyhetkessä että 1970-luvun nostalgisissa maisemissa ja kulttuuripiireissä. Hustvedt kuvaa usein itselleen eittämättä läheisiä newyorkilaisia taide- ja kulttuuripiirejä, vahvasti keskiluokkaisissa maisemissa siis. Tarinassa leikitellään myös kertojalla. Tekstin joukossa on myös piirroksia, Hustvedtin itse luonnostelemia.
”Patty näki paikkoihin, joihin useimmat meistä eivät näe. Hän näki rivien väleihin.”
Vaikka ajallisesti tarina liikkuu paljon menneisyydessä, ehtii romaani kuitenkin kommentoida välillisesti myös päivänpolitiikkaa.
”’Olen katsonut televisiota’, äiti sanoi minulle eilen kun jutttelimme puhelimessa. ’Voiko siitä miehestä tulla presidetti? Hän on niin huonotapainen, niin vulgaari. Eihän siinä ole mitään järkeä.’ Hän on sivistymätön, mahtaileva pelle.’”
Hustvedt kirjoittaa aina kiireettömästi ja hieman ehkä liikaakin selittäen. Tarina viipyilee, eikä juonen sähäkkä kuljetus ole useinkaan hänen tarinoilleen ominaista. Kieli on tarkkaa muttei säkenöi.
Siri Hustvedt: Muistoja tulevaisuudesta
Memories of the Future
Suom. Kristiina Rikman
2019, Otava
391s.
Kansi: Mauro Grigollo
Sivumerkkejä 