Espanjalaisen Arturo Pérez-Reverten Kohtalon tango on kuin tanssi ikään: moneen suuntaan vievä, romanttinen ja salaperäinenkin. Sen päähenkilö on Max Costa, tanssija ja huijari, eräänlainen Don Juan. Hän tutustuu eleganttiin, kohtalokkaaseen Mecha Inzunza -nimiseen naiseen. Parin suhdetta ja kohtaamisia seurataan 1920-luvulta 1960-luvulle asti.
”’Sinä elit vihollisalueella’, hän lisää lopulta. ’Olit jatkuvassa sodassa. Sen toteamiseen riitti se, että katsoi sinua silmiin. Tuollaisissa tilanteissa me naiset huomaamme, että te miehet olette kuolevaisia ja vain läpikulkumatkalla, matkalla minne tahansa rintamalle. Ja juuri sen takia olemme valmiita rakastumaan teihin vähän vielä enemmän.’ ’En koskaan pitänyt sodista. Minunlaiseni tyypit yleensä häviävät ne.’”
Tango toimii tarinassa paitsi juoneen limittyvänä elementtinä myös vertauskuvallisena ja kerronnallisena muotona, kerronta on välillä kuin tanssia. Vertauskuvallisuutta löytyy myös shakki-pelistä, jonka mestareita tarinassa vilahtelee. Shakissa siirrot ratkaisevat ja niin myös elämässä välillä, sattumanvaraisetkin, kirjailija vihjailee.
”’On olemassa kaksi miestyyppiä: miehet, jotka istuutuvat ja ne, jotka jäävät seisomaan. En yleensä luota jälkimmäisiin.’”
Vahvatunnelmainen romaani on loppujen lopuksi varsin tavanomainen rakkaus- ja juonittelukertomus, joka nojaa karikatyyrimäisiin hahmoihin: keikarimaiseen mieheen ja kohtalokkaaseen viettelijättäreen. Aistikkaat miljööt (Buenos Airesista Rivieralle) ja tanssin rytmittämä kerronta onnistuvat kannattelemaan tarinaa jossain määrin.
Arturo Pérez-Reverte: Kohtalon tango
El tango de la guardia vieja
Suom. Sari Selander
2013, Like
500s.
Kansi: Tommi Tukiainen / istockphoto
Sivumerkkejä 