Ranskalainen Édouard Louis tuli tunnetuksi köyhiä ja väkivaltaisia kasvuolojaan kuvaavalla omakohtaisella romaanillaan Ei enää Eddy. Toinen romaani Väkivallan historia jatkaa nimensä mukaisesti väkivallan tematiikkaa.
Kiinnostavasti teoksen nimi on käännetty ”Väkivallan historiaksi”, kun sen alkuperäinen nimitys ”Histoire de la violence” viittaa myös kertomukseen tai tarinaan (ranskankielinen sana histoire tarkoittaa paitsi historiaa myös tarinaa tai kertomusta). Käännöstapa ei sinänsä muuta tarinan merkitystä, välttämättä, mutta tuo siihen kiinnostava vivahde-eron. Vaikea uskoa, että käänösvirheestäkään olisi kuitenkaan kyse.
Romaanin päähenkilö on jälleen kirjailijaa kovasti muistuttava Édouard, joka on muuttanut köyhästä kotikylästään Pariisin sykkeeseen. Kirjailijanalku ja opiskelija Édouard on eräänä iltana kävelemässä juhlista kotiin, kun hän kohtaa kadulla miehen, Redan, jonka hän päätyy kutsumaan kotiinsa yöksi. Sitten mies kuitenkin muuttuu väkivaltaiseksi. Édouard päätyy väkivallan uhrina viemään asian poliisille. Siellä hän joutuu selostamaan yhä uudelleen kokemustaan poliiseille, jotka suhtautuvat sekä häneen että väkivallan tekijään ennakkoluuloisesti.
Alun anekdootti romaanin käännösnimestä on kiinnostava myös temaattisesti, sillä juuri kertomuksen voima ja vaikutus ovat nähdäkseni yksi teema Louisin romaanissa. Édouard kertoo tarinansa myös siskolleen Claralle, joka kertoo tarinaa eteenpäin miehelleen – iso osa kerronnasta koostuukin tällaisesta toisen käden tiedosta. Jollain tapaa Louis muistuttaakin, että väkivallan kokemus on paitsi henkilökohtainen myös eteenpäin kerrottuna muiden omaisuutta ja altis tulkinnoille ja selittelylle. Kaikki sivuhenkilöt ja kertojat lisäävät omat näkemyksensä ja tulkintansa väkivallan kertomukseen, joka on Édouardin kokema.
Reda on taustaltaan pohjoisafrikkalainen ja poliisi suhtautuu häneen lähtökohtaisesti rasistisesti. Väkivallan uhri-tekijä-näkökulmaan Louis tuo kiinnostavasti pohdinnoissaan kuitenkin myös rotu- ja luokkatietoisuutta.
Väkivallan kuvauksena ja trauman vaikutuksia uhriin Louis kuvaa viiltävän osuvasti ja kipeästi. Kieli on kaunistelematonta muttei toisaalta mässäilevääkään. Väkivallan kokemukseen hän tuo kerronnallaan vilpittömäntuntuista ihmetystä ja saa siten avattua ilmiötä astetta syvemmin.
Édouard Louis: Väkivallan historia
Histoire de la violence
Suom. Lotta Toivanen
2020 (2016), Tammi
196s.
Kansi: Perttu Lämsä
Sivumerkkejä 