Samuel on oman tiensä kulkija, joka saapuu La Ciudad -nimiseen merenrantakaupunkiin, mukanaan vain yksi puhelinnumero. Siellä hän tutustuu muun muassa sisällissodassa olleeseen Dejan-nimiseen hahmoon ja koko joukkoon muitakin erikoisia hahmoja. Dejan haluaa irti väkivallan kierteestä, mutta tapahtumat johdattavat henkilöitä moninaisiin hämäräbisneksiin.
”La Ciudad oli jäänyt liitoksen yhteydessä käytännöllisesti katsoen takapajulaksi Metropolin laitamalle. Infra toimi huonosti, joissakin kaupunginosissa sitä ei enää ollut. Lähes kaikki elvytysprojektit jäivät kesken, jos niitä oli koskaan edes aloitettukaan. Peitelty korruptio hallitsi päätöksentekoa.”
Antti Reinin ensimmäinen romaani (aiemmin hän on julkaissut novelleja) on yksinäisten, itseään etsivien ja elämän runtelemien miesten tarina. Siinä on väkivaltaa ja lattarikulttuurin kliseistä ammentavaa machomaisuutta. Kerronta on episodimaista, vaikka erilaiset juonilinjat sekoittuvatkin toisiinsa. Pääosassa on Samuel, mutta näkökulmat myös välillä vaihtuvat.
”Omassa elämässäni ei ole draamaa, turhautuneisuutta, epätoivoa, ahdistusta tai pelkoa. Näen sitä ympärilläni tarpeeksi. Maapalloa asuttavat ihmiset näen keräilyeränä eri tasoilla luokalleen jääneitä sieluja ja itseni siellä seassa hitaasti oppivana yksilönä.”
Reinin romaani tarjoaa hieman taskulämpöisiä ja kuluneita elämänviisauksia, varsinkin päähenkilönsä ajoittain filosofiseksi äityvällä suulla, mutta pääpaino tarinassa on kuitenkin toiminnassa.
”Toiset meistä ovat luotuja pysymään paikoillaan, toiset kiikkumaan. Onnettomimpia ovat ne jotka jäävät sijoilleen vaikka eivät haluais, ja ne jotka liikkuvat mutta kaipaavat jatkuvasti takaisin kotiinsa.”
Vaikka sinänsä traagisissa henkilöhahmoissa olisi löytynyt syvyysulottuuvuuksiakin, jää se toiminnallisuuden ja rikosjuonteiden alle piiloon.
Antti Reini: La Ciudad
2020, Like
332s.
Kansi: Tommi Tukiainen
Sivumerkkejä 