Ruotsalaisen Camilla Greben raakojen naismurhien ympärille kietoutuva tarina etenee monella eri vuosikymmenellä. 1940-luvulla tapahtuu ensimmäinen murha, jossa yksinhuoltaja, prostituoitu Märta Karlsson pahoinpidellään raa’asti. Murhaaja on naulannut Märtan kädet lattiaan. Märtan murhan myötä surmansa saa myös poliisi Elsie.
Tarina hyppää 1970-luvulle, jossa seurataan Elsien adoptioon antaman tyttären, niin ikään poliisiksi ryhtyneen Britt-Marien elämää. Britt-Marie elelee miehensä ja poikansa kanssa samalla alueella, jossa alkaa riehua sarjamurhaaja, jonka pian epäillään liittyvän myös Britt-Marien äidin ja Märtan murhiin.
”Silloin Britt-Marie tajuaa. Hän tajuaa, miksi pääsi vihdoinkin pois loputtomalta tuntuvan paperipinon äärestä: seksuaalirikokset ovat naisten heiniä. Ainakin sellaisen pienen asian kuin uhrin kuulemisen osalta. Kuka ymmärtäisi naista paremmin kuin toinen nainen? Kuka saa uhrin kertomaan kaikista tukalista yksityiskohdista? Ja kuka voi pitää kädestä ja pyyhkiä kyyneliä menettämättä vaikutusvaltaansa tai arvokkuuttaan?”
1980-luvulla tarinaa seurataan nuoren profiloijan, Hanne Lagerlind-Schönin kautta. Jälleen päädytään saman sarjamurhaajan jäljille. Viimeinen tarinalinja päättyy vuoteen 2019, jolloin sarjamurhaajan salaisuutta ja historiaa selvittelee poliisi Malin Brundin.
Näiden eri naisten ja vuosikymmenien avulla Grebe kerii auki karmeaa rikosvyyhtiä, jossa naisviha ja seksuaalinen väkivalta ovat pääosassa. Grebe ei kaihda kuvata raakaa väkivaltaa. Naisiin kohdistuvalla väkivallalla mässäily ei millään tavalla ole uusi trendi rikosromaaneissa, mutta Grebe pyrkii ujuttamaan sekaan myös häivähdyksiä yhteiskunnallisesta kritiikistä ja tuomaan esille ihmisiä kasvottomien uhrien taustalla. Rikosromaanina tarinan kuljettaminen eri aikatasoilla sujuu luontevasti, ja useisiin päähenkilöihin nojaaminen myös toimii. Greben dekkari on jälleen mukaansatempaava.
Camilla Grebe: Varjokuvat
Skuggjägaren
Suom. Sari Kumpulainen
2019, Gummerus
461s.
Kansi: Susan Leggett / Shutterstock
Sivumerkkejä 