Kiinalainen nuori kirjailija Chen Zhon elää viinan, huumeiden ja seksin huuruista elämää, pettää vaimoaan ja elää muutenkin rietasta, piittaamatonta elämää. Kahden kaverinsa kanssa he lähtevät matkalle Chengdun kaupunkiin. Nuorukaisten elämät menevät monella tapaa yhä enemmän ja enemmän solmuun ja pian heidän matkastaan tuleekin eräänlainen selviytymistaistelu.
”Joka vuosi syksyn koittaessa kämmenistäni irtoaa kerros ihoa. Länsimaisen lääketieteen mukaan se johtuu vitamiinien puutteesta. Kiinalainen lääketiede on sitä mieltä, että vereni on liian kuumaa. Zhao Yue puolestaan sanoo, että olin edellisessä elämässäni käärme.”
Xuecunin romaani vilisee pettäviä miehiä, irstailevia pomoja, ja naiset ovat lähinnä seksiobjekteja. Chen Zhonin ja tämän vaimon välinen suhde on vähintäänkin omalaatuinen.
”Nukkuessani kuulin Zhap Yuen puhuvan puhelimessa: ’Nyt ei ole hyvä hetki puhua, mieheni on kotona. Soita uudestaan joku toinen päivä.’ Avasin välittömästi silmäni ja kysyin: ’Onko sinulla rakastaja?’ Zhao Yue nyökkäsi. ’Ei hullumpaa’, sanoin. ’Olet alkanut saavuttaa tuloksia.’ Zhao Yue nauroi ja totesi, että täytyyhän ihmisnen pyrkiä jatkuvasti kehittymään.”
Xuecun on Kiinassa palkittukin, poliittisesti anarkistinen ja sananvapauden puolesta puhuva rääväsuu ja some-aktiivi, joka kritisoi armottomasti maan tiukkaa sananvapautta nujertavaa politiikkaa. Teoksen kääntäjä Rauno Sainio avaa kirjailijan taustaa romaanin saatesanoissaan. Hän kertoo muun muassa kirjailijan sanoneen näin:
”’Kiinalainen kirjoittaminen on kastroitua kirjoittamista. Olen proaktiivinen eunukki, olen kuohinnut itse itseni ennen kuin kirurgi on ehtinyt vielä edes tarttua veitseensä— Ainoa totuus on se, että emme saa kertoa totuutta. Ainoa hyväksyttävä näkökulma on se, että emme saa ilmaista näkökulmaa… Tämä saa minut toisinaan pohtimaan, onko kulttuurivallankumous sittenkään vielä ohitse.’”
Kuvaavaa on, että Xuecunin romaani on alunperin julkaistu sensuroimattomana verkossa. Sensuuri kirjallisuudessa tarkoittaa myös tyylien rajallisuutta. Xuecunin romaanissa tyyli on suorastaan banaali.
”Viime tiistaina minulle selvisi, että elämän ensimmäinen hoito, Pang Yuyan, on tätä nykyä melko tuima mamma.”
Xuecunin poliittinen manifestointi antaa ehkä perusteettomastikin odottaa yhteiskunnallisesti syvällistä sanomaa, mutta Xuecunin romaanista sellainen tuntuu puuttuvan täysin. Tarina vaikuttaa liioitellun riettaalta, aivottomalta, sovinistiselta ja irstailevalta toimintaseikkailulta. Ellei sitten juuri tyylillinen rietastelu ja liioittelu ole se poliittinen kulttuurinen vastaisku sensuurinkyllästämää hallintoa kohtaan. Tai sitten se on vain sitä, miltä näyttää.
Murong Xuecun: Unohda minut tänä yönä, Chengdu
Chengdu, jinye qing jiang wo yiwang
Suom. Rauno Sainio
2015, Basam Books
362s.
Kansi: Chuyu, Sean Pavone Photo, Bigstock
Sivumerkkejä 