Vuoden 2022 Finlandia-voittajaksi valittu Iida Rauman Hävitys on karu ja taidokas teos tuhoamisesta. Romaanissa yritään tuhota nuori ihminen pitkäjänteisellä koulukiusaamisella. Kaarinassa peruskoulun kolmatta luokkaa, musiikkiluokkaa käyvä A joutuu kokemaan monenlaista koulukiusaamista – suoranaista väkivaltaa – niin opiskelutovereiltaan kuin opettajaltaankin. Uudella opettajalla on selkeä suosimisjärjestelmä, jonka yläpäässä A ei ole. Koulumaailman kuvaus sijoittuu 1990-luvulle, mutta seuraa A:n matkaa ala-asteelta yläasteelle, jossa väkivalta vain raaistuu.
Tuhoaminen liittyy myös historiaan ja Turun kaupungin vuosisatojen runteleminen. Rauma pureutuu erityisesti muutaman vuosikymmenen takaiseen aikaan, jolloin kauoungista purettiin monia historiallisia rakennuksia. Lisäksi romaani sivuaa nykyaikaista ympäristön tuhoamista. Näin Rauma laajentaa suvereenisti yksityisen yleiseen, ja osoittaa usein uhrin ja kiusaajan välisenä konfliktina nähdyn koulukiusaamisen yhteiskunnallisena ongelmana.
”Edes maine keskustan kovatasoisena kouluna ei onnistunut peittämään sitä tosiseikkaa, että julkisivun rappaus varisi kuin pahalaatuisessa ihosairaudessa ja että rakennuksen sisällä merkittävin sisustuksellinen uudistus sitten jatkosodan olivat rappukäytävän seinälle kiinnitetyt Ikuiset arvet -julisteet vuosien takaisesta kiusaamisen vastaisesta kampanjasta ja hiljattain niiden vireeen ilmestyneet Sanat jättävät jäljen mainokset. Koko paikka oli reliikki, A sanoi, muisto yliryhtisistä ja yli-isänmaallisista kansakoulunopettajista ja kauhistuneista oppilaista, joiden auktoriteettipelossa vuodatettu hiki oli imeytynyt seiniin ja tiivistynyt ikkunoihin ja tuntui yhä luokkahuoneisiin pinttyneenä imeläntunkkaisuutena.”
Romaani kuvaa A:ta ja Iraa sekä lapsina että aikuisina. Aikuisena A on päätynyt historianopettajaksi ja tekee sijaisuuksia, mutta palaa jatkuvasti lapsuuden ajan koulumuistoihinsa, jotka ovat jättäneet syvät jäljet.
”Nuoret kamppailivat saadakseen elää ja aikuiset kamppailivat torjuakseen kuoleman. Siinä murrosikä yhdessä virkkeessä.”
Varsinkin koulumaailman kuvaus on karua luettavaa. Rauma on kertonut, että romaani perustuu hänen omiin koulukokemuksiinsa. Koulussa A ystävystyy Ira-nimisen uuden oppilaan kanssa, jota niin ikään kiusataan. Rauma kuvaa kouluarkea kylmänä ja kolkkona laitostodellisuutena, jossa on omat lainalaisuudet ja säännöt, jotka eivät kuitenkaan tue tilanteissa, joissa tapahtuu vakavaa väkivaltaa ja vääryyttä. Varsinkin aikuisten kyvyttömyys ja toisaalta myös osallisuus kiusaamisessa on kylmäävää luettavaa, mutta samalla täysin tunnistettavaa ja uskottavaa.
”Aikuisia varten oli rikosoikeus, A sanoi, lapsia varten puolivillainen selvittely apulaisrehtorin kansliassa, jossa ei etsitty syyllisiä. Lapsiin kohdistunutta väkivaltaa ei joko ollut tai sitä harjoittivat tuntemattomat ihmiset jossain toisaalla, mielellään joku pervo, ihmiskunnan ulkopuolelle vierähtänyt setä, ja aina opettajat halusivat sanoa, ettei kiusaamisen ja kiusoittelun välllä ole kuin aste-ero, halusivat painottaa kiusaamisen subjektiivista luonnetta, joku kokee olevansa kiusattu, toinen ei edes huomaan, ikään kuin lapsille ei olisi voinut tapahtua koulussa asioita, jotka olivat yksiselitteisesti pahoja, eikä yksikään opettaja ollut liian huono opettaja, ellei tämä ollut tuomittu seksuaalirikollinen, eikä seksuaalirikollisia tavallisesti tuomittu, A sanoi, hänen lapsuutensa ja teini-ikänsä musiikkiharrastuksissa häntä oli opettanut kaksi musiikinopettajaa, jotka harrastivat seksiä alaikäisten oppilaidensa kanssa, sillä kollegat suojelivat toisiaan niin kuin niiden taivaspaikka olisi kiikastanut muiden ammatinharjoittajien julkikuvan puhtaudesta, ja kertoi sekin jotain, että ainoa hyväksikäytön laji, jonka ne osasivat kuvitella, oli seksuaalinen.”
Omakohtaisuudesta huolimatta Rauman romaani ei tunnu terapiakirjalta tai liian paasaavalta. Valtava taustatyö, kaunokirjallisesti taidokas ilmaisu ja monisäikeinen kerronnallinen kudelma pitävät huolen siitä.
Iida Rauma: Hävitys
2022, Siltala
400s.
Kansi: Tuomo Parikka
Sivumerkkejä 