Esseetä, non-fiktiota ja autofiktiota romaaneissaan sekoitteleva Maggie Nelson on aiemmin käsitellyt esimerkiksi sukupuolen ja vallan kysymyksiä sekä sinisen värin syvää olemusta. Tällä kertaa hän ottaa käsittelyyn vapauden käsitteenä sekä monine merkityksineen.
Vapaus viittaa paitsi ihmisen henkilökohtaiseen liikkumatilaan myös esimerkiksi politiikkaan ja ihmisoikeuksiin. Nelson lähestyy teemaa erityisesti taiteen ja seksuaalisuuden sekä riippuvuuksien ja ilmastokysymysten näkökulmista. Nopeasti tulee selväksi, että vapauden käsite on varsin monimutkainen.
Nelson kirjoittaa esimerkiksi siitä, miten Yhdysvaltain laitaoikeisto on kaapannut termin omaan käyttöönsä ja puolustelee siihen vedoten mitä vahingollisimpia lakeja.
”Näin jälkikäteen katsottuna päätökseni pitäytyä vapaus-sanassa juontaa juurensa kahdesta seikasta. Ensimmäinen liittyy siihen, että minua on jo kauan harmittanut se, miten oikeistosiipi on kaapannut sen omakseen (kuten nuoren miehen myyntipöytä osoitti).”
Nelsonin esseistä muodostuvan kirjan neljä eri teemaa muodostavat koherentin kokonaisuuden ja jokaiseen teemaan on helppo kytkeä vapauden teema. Taiteen kohdalla kyse on erityisesti taiteellisen ilmaisun vapaudesta yhtäältä ja sen vastinparina sensuurista toisaalta. Niin ikään seksuaalisuuteen kytkeytyy vapauden ja vallan kahtiajako, vapaus olla ja ilmaista, jota kuitenkin monin tavoin rajoitetaan, kuten yhteiskuntamme osoittavat. Seksiä käsittelevä luku sivuaa myös ajankohtaista keskustelua suostumuksesta.
Huumeriippuvuuden ja ilmastonmuutoksen kohdalla vapauden käsite on hieman vaikeammin hahmotettava. Nelsonin käsittelyssä se uhkaa välillä lipua käsitteellisen pyörittelyn hötteikköön ja hukata lukijan keskittymiskyvyn. Huumeriippuvuuden kohdalla tietenkin on niin ikään vapauden ja sen seurausten ristivetoa. Ilmastonmuutoksessa ihmisen loputon vapaus kuluttaa tuhoaa myös maapalloa. Kiinnostavasti Nelson kuitenkin hyödyntää vapauden yksilöllisen ja yhteiskunnallisen merkityksen pohdinnan ja saa ne tarkastelukulmiksi jokaisessa teemassaan.
Hivenen abstraktimpaan mutta edelleen kiinnostavaan suuntaan Nelson vie myös ajatusta siitä, miten vapaus kytkeytyy hoivaan.
”Se, että käsissäsi olevasta vapautta käsittelevästä kirjasta tuli myös kirja hoivasta, ei varsinaisesti yllättänyt minua – olen aistinut niiden yhteenkuuluvuuden ennenkin. Sen sijaan yllätyin siitä, että kirjoittaessani vapaudesta ja jossain mitassa myös huolenpidosta, jouduin kirjoittamaan myös ajasta.”
Nelsonin aiemmista kirjoista tuttu, tajunnanvirtamainen, ajatuksia ketjutteleva tyyli toistuu myös tässä teoksessa. Niin ikään laaja lähdeaineisto, joka hyppii tieteellisestä tutkimusmateriaalista varsin ketterästi kokemuksellisuuteen ja populaarikulttuuriinkin on tuttua aiemmista teoksista, erityisesti Argonauteista.
”Tulkitseminen ei ole koskaan staattista toimintaa, vain harva tarina ’pysyy’ koko elämän ajan. Matkan varrella käy usein ilmi, että tarinat, joita olemme itsellemme kertoneet, eivät enää toimi, että niitä on tarpeen muuttaa, jotta ne voivat palvella meitä toisella tavalla, jotta niihin voi liittää uudenlaista tietoa ja uusia näkemyksiä. Siinä mielessä ei ole olemassa mitään tositarinaa. Se ei tarkoita, että kaikki faktat ovat vaihdettavissa, eikä se tarkoita, ettei meistä jokaisella olisi oikeutta omiin tarinoihimme. Se tarkoittaa vain sitä, että omat elämäntapahtumat näyttäytyvät erilaisina eri aikoina ja että kulloinenkin mielentilamme säätelee sitä, millaiset asiat, ihmiset tai tapahtumat meitä kulloinkin viehättävät, mitä pidämme vastenmielisinä tai mihin suhtaudumme välinpitämättömästi.”
Nelsonin teos tuntuu välillä tavoittavan jotain olennaista käsittelemästään teemasta, mutta seuraavassa hetkessä huomaan hapuilevani langanpätkiä yhteen. Se on vuorollaan täynnä osuvia kiteytyksiä, vuorollaan taas tyhjää kumisevaa käsitehötteikköä.
Maggie Nelson: Vapaudesta – neljä laulua rakkaudesta ja rajoista
On freedom: four songs of care and constraint
Suom. Kaijamari Sivill
2022, S&S
351s.
Kansi: Jussi Karjalainen
Sivumerkkejä 