Toimittajanakin työskentelevän Satu Vasantolan toinen romaani syventyy lapsuuden ja aikuisuuden välisiin railoihin ja muistojen vankeuteen. Annu on naistentautien erikoislääkäri, jolla on lapsuuden muistoistaan aukkoja. Hän on menettänyt äitinsä ja pikkusiskonsa, mutta ei muista mitä menneisyydessä on tapahtunut. Isä on elossa mutta joutunut vankilaan, eikä suostu avaamaan tarinaa. Isä on aikanaan tehnyt laittomia abortteja.
Romaani seuraa Annun lapsuutta ja aikuisuutta. Aikuinen Annu on yksinhuoltaja Marikuu-nimiselle tyttärelle. Teemat naisiin kohdistuvasta väkivallasta, oikeudesta omaan kehoon ja ylipäätään itsemääräämisoikeudesta kulkevat yli sukupolvien ja kautta historian, Vasantolan romaanissa varsin alleviivatustikin. Vanhemmuus ja lasten saamiseen vaikuttaminen – abortteineen ja hedelmöityshoitoineen – ovat niin ikään romaanin punaisia lankoja.
Vasantola kuvaa kaunistelematta naisen kehoon kohdistuvia toimenpiteitä ja nostaa esille tärkeitä pohdintoja etiikasta ja itsemääräämisoikeudesta. Samaan aikaan romaania vaivaa vahva tendenssimäisyys. Nyt ollaan yhteiskunnallisella asialla, eikä sitä peitellä. Teoksen kaunokirjallinen anti kärsii tästä.
Satu Vasantola: Kaikki kadonneet
2020, Tammi
272s.
Kansi: Emmi Kyytsönen
Sivumerkkejä 