Puoliksi saamelainen Unni tekee väitöskirjaa jäätiköistä Kanadan pohjoisilla syrjäseuduilla, kun hän kohtaa inuiittitaustaisen Jonin, joka on adoptoitu aikanaan tanskalais-kanadalaiseen perheeseen. Unni ja Jon rakastuvat ja alkaa matka, joka sukeltaa paitsi ilmastonmuutoksen ja ylipäätään ihmisen ja luonnon välisen suhteen syövereihin myös historian häpeällisiin ajanjaksoihin.
Vielä 1960-1980-lukujen aikaan Kanadassa oli valloilla järjestelmällinen inuiittivauvojen pakkosiirto vanhemmiltaan valkoisille vanhemmille adoptoitavaksi tai lastenkohteihin. Inuiittiperimä näkyy monella tapaa myös Jonissa, jolla on vaikeuksia sopeutua elämäänsä ja yhteisöönsä. Tarinassa kuvataan myös Jonin vanhempien Alasien ja Nilakin taustaa. Se paljastaa pitkäjänteisen toiseuttamisen ja alistamisen valtaväestön taholta ja tuo mieleen sekä romaanissa tietoisesti rinnastuu saamelaisten kohteluun Suomessa. Pakkoassimilaatiopolitiikka ja sen vahingollisuus tuodaan romaanissa esille monin tavoin.
Markkulan teos kuvaa herkästi juurien ja juurettomuuden teemaa sekä assimilaatiopolitiikan seurauksia vahvojen henkilökuviensa kautta. Toinen iso teema on ihmisen toiminnan vaikutus luontoon, jota avataan kiinnostavasti ja omaperäisestikin jäätiköiden tutkimisen avulla. Markkula selvästi tuntee aiheensa ja on ilo lukea syväluotaavia kuvauksia jäätiköiden merkityksestä ja niihin jääneistä jäljistä.
”’Tiesitko, että jäätiköihin on varastoitunut tosi paljon tietoa menneisyydestä? Esimerkiksi tulivuortenpurkaukset näkyy jäätikön kerroksissa kohonneina sulfiittipitoisuuksina. Puu- ja kivihiilen pitoisuuksista taas voi nähdä teollistumisen alkamisen. Jäätiköt on säilöneet jopa tiedon niistä ajoista, kun Euroopassa oli rutto. Sen voi nähdä puiden ja kasvien jäänteistä, joita löytyy jään sisältä. Viljelykasvien määrä väheni, kun ihmisiä kuoli niin paljon, ja peltojen tilalle kasvoi metsää’, Unni selittää.”
Juuret ja luonto sulautuvat yhteen ihmiskohtaloiden kanssa Markkulan hienossa teoksessa, joka tuntuu muistuttavan, että vaikka maa sulaa, se mikä ei sula on historian ja menneisyyden jälki, joka maaperään, tai ihmiseen, on jätetty.
Inkeri Markkula: Maa joka ei koskaan sula
2021, Otava
314s.
Kansi: Tuuli Juusela
Sivumerkkejä 