Metsä ja luonto kuuluvat suomalaiseen kansanhistoriaan kuin nenä päähän ja niistä riittää ammennettavaa myös kaunokirjallisuudessa. Maria Turtschaninoffin ro,maanin päänäyttämö on Nevabackan sukutila, jonka sukupolvien eloa romaani seuraa. Tilalla luonto on vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässä. Pellot tuottavat ravintoa ja elinkeinon, vieressä siintävät metsät ovat täynnä eläimiä ja myyttisiä kansantaruja. Sukupolvet vaihtuvat, kurjuudet ja sodat koettelevat, mutta metsä pysyy ja tarjoaa turvaa sukupolvien yli.
Turtschaninoffin romaani on episodiromaani, jonka tarinoita yhdistää sukutila. Aikajana lähtee 1600-luvulta liikkeelle ja kulkee aina 2000-luvulle saakka. Ensimmäisenä alueelle vaeltaa sotamies Matts, joka alkaa rakentaa taloa tiluksille. Sen jälkeen tilan tarina seurataan eri näkökulmista, eri sukupuolten ja eriluokkaisten tilan asukkaiden vinkkeleistä. Välillä sota kurittaa, välillä lähdetään Amerikkaan siirtolaisiksi. Vaikka ihmiset ja näkökulmat vaihtelevat, pysyvää on tilan ja ympäröivän metsän lisäksi suomaa ja sen myyttinen suohaltija, joka tarinoi romaanin sivuilla paikoitellen.
”Ihminen voi kadota. Ehkä me olemme jo matkalla kohti sukupuuttoa. Monet muut lajit ovat hävinneet maapallolta. Miksi meidän kävisi toisin? Tämä paikka ei kuitenkaan katoa. Se muuttaa muotoaan, mutta se ei lakkaa olemasta.”
Turtschaninoffin kieli on rikasta ja runollista. Vuosisadat vierivät sujuvasti ja luontevasti episodimaisten katkelmien myötä. Kansantarut ja myyttiset tarinat kulkevat sujuvasti perinteisemmän sukutarinan ja kerronnan rinnalla. Romaanista huokuu vahva ajatus luonnon monimuotoisuuden puolesta. Monissa nykyromaaneissa ihmisen ja luonnon suhde on pikemminkin aseteltu vastakkain kuin rinnakkain. Tässä yhtälössä ihminen on luonnon tuhoaja ja samalla omien elinolosuhteidensa sabotoija. Turtschaninoffin romaani tuntuu muistuttavan, että ihminen kyllä on osa luontoa ja sieltä lähtöisin. Sen luonnonsuojelullinen näkökulma tuntuu nojaavan ajatukseen, että juuri tästä syystä ihmisen tulisi olla vahvasti luonnon puolella.
Maria Turtschaninoff: Suomaa
Arvejord
Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom
2022, Tammi
371s.
Kansi: Sanna Mander
Sivumerkkejä 