Juontajana sekä televisio- ja radiotoimittajana erityisesti tunnetuksi tullut Jenni Pääskysaari sukeltaa esikoisromaanissaan nuoruuteen ja nimenomaan omakohtaiseen sellaiseen. 1970-90-lukujen Korsossa ja Kalliossa pyörivä tarina kuvaa nuoruuden kaaren oman itsen ja kaverisuhteiden kanssa kipuiluineen ja toisaalta populaarikulttuurin ja maailman aukenemisen näkökulmasta.
Kasvukertomus on varsin tutunoloinen: siihen kuuluvat niin ensimmäiset ihastukset kuin kaveriporukassa ryhmään soluttautuminen, kodin ja perheen turva ja siitä asteittainen irtautuminen, oman personallisuuden kehittyminen ja toisaalta liikuttavasti myös vaimentaminen liiallisen erottumisen pelossa. Suurimmalle osalle meistä tuttuja.
”Varhaislapsuudessani autojen turvavyöt ja -istuimet olivat vain jotain ulkomaalaisten hömpötyksiä, eikä niitä käyttänyt kukaan.”
Kiinnostavinta Pääskysaaren romaanissa on kaikesta tuttuudestaan huolimatta juuri tuo nuoruuden ja varsinkin tyttöyteen liittyvien epävarmuuksien kuvaus. Se on aidonoloista ja tunnistettavaa. Kiinnostavia yllätyksiäkin löytyy.
”Pienenä kävin iskän kanssa mielelläni Korson Alkossa.”
Vakaa on myös populaarikulttuurin samaistumispinta, tutut bändit, mainokset, trendit ja nuorison hokemat pilkahtelevat tarinassa. Tutunomaisuus onkin sen kantavia voimia. Pääskysaaren kerronta on sujuvaa ja nokkelaakin. Kerronta nojaa tuokiokuviin ja anekdootteihin, joten varsinaista juonenrakentamista romaanissa ei juuri ole. Kirja onkin jaettu lyhyisiin, ytimekkäästi nimettyihin lukuihin. Tuokiomaisuus kuitenkin tekee myös sen, että romaani muistuttaa enemmän päiväkirjamaista muistelukokoelmaa kuin romaania.
Jenni Pääskysaari: Mielen maantiede
2021, Otava
208s.
Kansi: Piia Aho / Ada Pääskysaari
Sivumerkkejä 