Jarkko Tontin romaanin perheessä ei mene hyvin. Isä Johannes on alkoholisoitunut. Hän on eronnut vaimostaan Gretasta, joka työskentelee tutkijana Helsingin yliopistossa. Pariskunnan tytär Jemina on parikymppinen ja huumekoukussa. Greta yrittää työnsä avulla peitellä perheensä synkkiä salaisuuksia. Samalla hän janoaa somekanaviinsa tykkäyksiä ja yrittää sillä tavoin piiloutua mustan todellisuuden kohtaamiselta.
Eräänä päivinä tapahtuu se, jota vanhemmat ovat joutuneet pelkäämään siitä asti, kun Jemina on alkanut käyttää huumeita. Poliisi ilmaantuu ovelle kertomaan, että tytär on löytynyt kuolleena. Surun ja kauhun keskeltä paistaa myös vaivoin peiteltyä helpotusta. Hoitokierre ja jatkuvat epäonnistumiset huumevieroituksesta ovat vaatineet veronsa. Nyt niitä ei enää tarvita ja jatkuva pelko tyttären kohtalosta päättyy.
Tarinaa kerrotaan kaikkien kolmen päähenkilön toimesta. Kaikki kertovat omaa versiotaan perheen historiasta, omista näkökulmistaan. Johanneksen tarina tuo esille kysymyksiä myös hänen roolistaan tyttären kohtalossa. Isä ja tytär kärsivät molemmat riippuvuuksista. Äidille sellaisena näyttäytyy sosiaalinen media, vaikka hän muuten suoriutuu arjesta entistä miestään ja tytärtään paremmin.
”Suomessa rikkaiden ja köyhien ero on siinä, että rikkailla on paremmat viinat.”
Tontin kerronta on sujuvaa ja tarinat riippuvuuksien luomista helveteistä koskettaviakin. Jokin tarinan perhekuviossa ja sen ratkaisuissa ei kuitenkaan ole aivan uskottavaa. Toisaalta romaani muistuttaa, että erilaiset riippuvuusongelmat eivät välttämättä aina katso yhteiskuntaluokkaa.
Jarkko Tontti: Haava
2021, Otava
238s.
Kansi: Tuuli Juusela
Sivumerkkejä 