Olive Kitteridge lienee Elizabeth Stroutin rakastetuimpia hahmoja, onhan hänestä tehty televisiosarjakin. Olive, taas palauttaa lukijan Yhdysvaltain Mainen kuvitteelliseen Crosbyn pikkukaupunkiin ja takaisin omalaatuisen hahmon elämään.
Novellikokoelma kuvaa Oliven ja pikkukaupungin muiden asukkaiden elämiä. Tarinoissa seikkailevat Oliven ja hänen lähipiirinsä lisäksi naapurien avioparit ja Oliven entiset oppilaat. Usein tarinan aiheena on parisuhteet, avioliitot ja rakastumiset. Olive rakastuu itsekin, yllättäen, lääkäriinsä ja päätyy myös jälleen naimisiin. Olivella on itsellä takanaan kaksi avioliittoa, joista viimeisin puoliso, Henry on vastikään kuollut. Hän kipuilee myös suhteessa poikaansa Christopheriin, jolla on uusi perhe. Oliven on vaikea löytää paikkaansa uudesta perheyksiköstä, mikä saa hänet pohtimaan omaa äitiyttään ja suhdettaan poikaansa.
Strout kuvaa osuvasti myös pikkukyläelämää. Sen tiivistä yhteisöllisyyttä ja samaan aikaan toisten asioiden urkkimista ja kyräilyä. Tällä kertaa mukana on myös yhteiskunnallisia teemoja, kuten luokkaerojen ja rasismin pohdintaa.
Tarinoiden ikääntyvä Olive on oma suorapuheinen itsensä, pisteliäs ja piikikäs, mutta myös inhimillinen. Ikääntymiseensä Olive ei suhtaudu erityisen hyvin, mutta sopeutuu – kuten monella muullakin elämänalueella. Olive ei ole automaattisesti ihminen, josta lukija pitäisi, mutta kyllä ihmisenä mielenkiintoinen. Tämä ihmisten erilaisten puolien tunnistaminen, eleiden tarkkanäköinen havainnointi ja sosiaalisen kanssakäymisen aiheuttamat hiertymät ovat ominta Stroutia ja hänen kirjoitustyylinsä kiinnostavinta ydintä.
Elizabeth Strout: Olive, taas
Olive, again
Suom. Kristina Rikman
2021 (2019), Tammi
361s.
Kansi: Laura Lyytinen
Sivumerkkejä 