Yoko Ogawa kuuluu Japanin tunnetuimpiin kirjailijoihin. Suomeksi häneltä on ilmestynyt ainakin Professori ja taloudenhoitaja -niminen romaani. Kuten Muistipoliisin, myös sen yhtenä teemana oli muistaminen.
”Keskiviikkoiltapäivänä, kun olin matkalla viemään käsikirjoitustani kustantamoon, törmäsin muistinmetsästykseen. Se oli jo kolmas kerta kuun vaihteen jälkeen.”
Tuoreimmassa romaanissa eletään saarella, jota hallitseva muistipoliisi kontrolloi kirjaimellisesti ihmisten muistia. Saarella ihmisten muisti on pyyhitty pois, muistaa ei saa. Myös muistamiseen perustuvat esineet, kuten kalenterit tai kartat ovat kadonneet. Romaanissa valtaa pitää totalitaristinen hallitus, joka pyrkii pitämään kansan kurissa ihmisten muistia rajoittamalla. Kaikkiin muistipoliisi ei kuitenkaan ole päässyt käsiksi, osa heistä nimittäin ei pysty unohtamaan.
”Vähitellen kävi ilmi, että on olemassa äitini kaltaisia erityisiä ihmisiä, jotka eivät menetä muistojaan, ja salainen poliisi yrittää viedä heistä jokaisen. Mutta kukaan ei tiedä, millaiseen paikkaan heitä oikein kerätään.”
Kirjan kertoja on kirjailija, jonka kustannustoimittaja R on yksi heistä, jotka vielä muistavat. Sellainen on ollut myös kertojan oma äiti. Kertojan tehtäväksi tulee pelastaa R muistipoliisin kynsistä piilottelemalla tätä salaisessa huoneessa.
”’Ei suinkaan. Siitä ei ole huolta. Sydämessä ei ole ääriviivoja eikä umpikujia. Siksi se pystyy ottamaan sisälleen ihan minkä muotoisia asioita tahansa ja laskeutumaan vaikka millaisiin syvyyksiin. Muistikin on samanlainen.’”
Kontrolli ja vahtiminen on tarinassa kokoajan läsnä painostavana voimana taustalla. Itse kertomus kiertyy kuitenkin vahvasti ihmisten tarinoiden ympärille. Romaanissa on hieman unenomainenkin tunnelma.
”’Ei ole hätää. Luulet ehkä, että muistosi häviävät aina katoamisen myötä, mutta se ei ole totta. Ne vain ajelehtivat veden pohjassa, valon ulottumattomissa. Siksi olen varma, että pystyt koskettamaan jotakin, kunhan työnnät kätesi epäröimättä syvälle. Ne pitää kauhoa sieltä paikkaan, jota valo koskettaa. En kestä enää katsoa mitään sanomatta, kuinka sydämesi riutuu riutumistaan.”
Pääkertomuksen lisäksi tarinan väliin on ripoteltu kirjoituskoneella kirjoitettuja rinnakkaistarinan pätkiä. Siinä missä Professori ja taloudenhoitaja käsitteli muistia muistisairauden ja ikääntymisen näkökulmasta on Muistipoliisissa lähestyminen poliittisempi. Se muistuttaa, että muistaminen, menneisyys ja historian kertomukset ovat myös valtaa, jota kansan alistamiseen ja oman tahtonsa läpirunnomiseen tähtäävät vallanpitäjät pyrkivät juuri siitä syystä tukahduttamaan. Ogawan romaanissa muistaminen mahdollistaa sen, että kansa voi vaatia muutosta tai vaihtoehtoja. Sellaista ei hallinto tarinassa halua sallia. Ogawan alkuperäisteos on ilmestynyt jo 1990-luvulla, mutta sen teemat sopivat hyvin myös nykyaikaan.
Yoko Ogawa: Muistipoliisi
Hisoyaka na Kesho
Suom. Markus Juslin
2021 (1994), Tammi
362s.
Kansi: Tyler Comrie
Sivumerkkejä 