Joyce Carol Oates tarkentaa tuoreimmassa romaanissaan perheeseen tragedian hetkellä. McClarenin perheen isä, Whiteyksi kutsuttu John Earle, joutuu kirjan alkupuolella selkkaukseen, jonka seurauksena hän saa aivoinfarktin ja kiidätetään sairaalaan. Tieto tavoittaa Whiteyn puolison Jessalynin sekä perheen viisi aikuista lasta, jotka lähtevät kiireesti isänsä luokse.
Romaani avaa tapahtumia pikkuhiljaa. Whiteyn perheelle kerrotaan tapahtuneen olleen auto-onnettomuus. Käy kuitenkin ilmi, että Whitey on yrittänyt puuttua poliisin rasistiseen väkivaltaan. Rasismi ja luokkaerot ovatkin yksi Oatesin romaanin teemoista. Lopulta erityisesti Whiteyn poika Thom alkaa epäillä tarinaa ja selvittämään todellisia syitä tapahtuneen taustalla.
”Whitey ei vielä ihmettele, miksi tässä paikassa, tässä tiukassa kokovartalositeessä on niin tunnotonta, niin pimeää, niin hiljaista. Pelkkää värisevää, kaikuvaa hiljaisuutta, jonka alta kuuluu kuin nopeasti sykkivää, kuohuvaa veden ääntä – hän ei vielä ihmettele kaikkea tätä.”
Oates keskittyy tarinassaan erityisesti Whiteyn perheenjäseniin, mutta välissä kuullaan myös Whiteyn omia ajatuksia ja näkökulmia. Whitey on yhteisössään arvostettu liikemies ja entinen pormestari, joka on ollut monella tapaa niin perheensä kuin yhteisönsä keskushenkilö. Whiteyn kohtalon myötä myös perhesuhteista alkaa kuitenkin kuoriutua esiin erilaisia ulottuuvuksia. Whiteyn ja Jessalynin avioliitto on päällisin puolin ollut lähes täydellisen keskiluokkainen ja auvoisa, mutta pinnan alla on väreillyt siinäkin. Lapset Thom, Beverly, Lorene, Virgil ja Sophia ovat hekin rakentaneet paitsi isäänsä myös toisiinsa monisäikeisiä suhteita, jotka lähtevät keriytymään auki odottamattoman käänteen vuoksi.
Oates kuvaa syvällisesti keskiluokkaisen amerikkalaisperheen jäsenten välistä dynamiikkaa ja kuoren alle kätkettyjä tunteita. Rasismin teema on tärkeä, mutta jää käsittelyltään lopulta hieman pintapuoliseksi. Oatesin kerronnassa on yleensä vimmaa, voimaa ja räikeyttä, joka nyt tuntuu loistavan poissaolollaan. Romaani on selvästi kesympi kuin hänen aikaisemmat romaaninsa. Tälläkin kertaa mukana on väkivaltaa, mutta siinä missä yleensä se muokkaa Oatesin päähenkilöiden olemista ytimiään myöten, tällä kertaa kuvaus jää ulkokohtaisemmaksi. Romaani pikemminkin jää hieman haaleaksi tutkielmaksi amerikkalaista perheestä, eikä tarinan yhteiskunnallisuuskaan ole niin terävää kuin se parhaimmillaan Oatesin tuotannossa on ollut.
Joyce Carol Oates: Yö. Uni. Kuolema. Ja tähdet.
Night. Sleep. Death. The Stars.
Suom. Kira Poutanen
2022 (2019), HarperCollins
891s.
Kansi: Sara Wood
Sivumerkkejä 