Ranskalaisen Édouard Louisin autofiktiiviset romaanit ovat kohonneet suureen suosioon niin Ranskassa kuin sen ulkopuolella viime vuosina. Homofobian, köyhyyden ja väkivallan värittämä lapsuus on kuvattu niissä seikkaperäisesti ja hätkähdyttävästi. Louisin kasvutarinaan oman leimansa ovat luonnollisesti lyöneet myös hänen vanhempansa. Romaanissaan Kuka tappoi isäni Louis käsitteli suhdettaa isäänsä sekä tämän elämää. Naisen taistelut ja muodonmuutokset puolestaan ottaa käsittelyyn Louisin äidin.
Louisin äidin tarina on tarina sekä äidin ja pojan välisestä suhteesta että äidin eräänlaisesta emansipaatiosta väkivaltaisesta ja sortavasta liitosta. Romaanissa äiti onkin jättänyt Louisin alkoholisoituneen isän. Tarinassa Louisin kertoja päätyy tarkastelemaan vanhaa valokuvaa, joka esittää hänen äitiään nuorena ja onnellisena.
”Kun näin tuon valokuvan, mieleeni juontui, että nuo kaksikymmentä tuhottua elinvuotta eivät olleet mikään luonnollinen asia vaan että ulkopuoliset voimat – yhteiskunta, miehisyys, isäni – olivat aiheuttaneet sen kaiken ja että kaikki olisi siis voinut mennä toisin.”
Louisin romaaneissa on ollut aina myös läsnä vahva luokkatietoisuus. Se on näkynyt esimerkiksi siinä, miten Louis on itse pyrkinyt irtautumaan tietoisesti omasta työväenluokkaisesta taustastaan parempiin piireihin pelastaakseen myös oman identiteettinsä. Louisin romaanissa äiti tekee omannäköisensä luokkahypyn, kunhan saa siihen kerättyä riittävästi rohkeutta. Romaanissa äiti päätyy muuttamaan Pariisiin ja pääsee jopa maailmantähden kanssa tupakalle. Metamorfoosi on paikoin jopa epäuskottava, mikä saa pohtimaan kuinka paljon fiktiota siihen on lopulta sekoitettu.
Louis kirjoittaa tunteisiin vetoavasti ja taitavasti. Äidistä tulee Louisin tarinassa kokonaisvaltainen ihminen, jolla on heikkouksia ja vahvuuksia. Autofiktiivisessa vellomisessa on toki myös oma rajansa ja samoissa teemoissa useamman romaanin verran pyörinyt Louis kolkuttelee jo noita rajoja. Silti, kuten hän itse kirjoittaa:
”Minulle on sanottu, että kirjallisuus ei saa muistuttaa tunteenpurkausta, mutta kirjoitan vain ja ainoastaan päästääkseni pintaan tunteita, joita keho ei kykene ilmaisemaan.”
Ja sen kerronnallisesti ja kielellisesti huomaa ja siksi ehkä hänelle sallii.
Édouard Louis: Naisen taistelut ja muodonmuutokset
Combats et métamorphoses d’une femme
Suom. Lotta Toivanen
2022 (2021), Tammi
102s.
Kansi: Édouard Louis’n kotialubumi
Sivumerkkejä 