Teatterimaailmaan sijoittuvassa ihmissuhdedraamassa seurataan teatteriohjaaja Alinaa. Alinan isä on kuolemassa ja hänen äitinsä saapuu Pariisista uuden aviomiehensä kanssa jättämään hyvästit entiselle puolisolleen. Sitten äiti ilmoittaakin jäävänsä Suomeen tekemään teatterilavastusta, johon on saanut apurahan. Samaan aikaan Alinan omat työkuviot saakkaavat ja pitkin hampain hän suostuu mukaan äidin taideprojektiin. Syntyy tragedia antiikin Kreikan tyyliin, jossa äiti Christa näyttelee ja jonka Alina päätyy käsikirjoittamaan ja ohjaamaan.
”Saunassa Alina mietti, millaisen Facebook-statuksen kaikkein rasittavimmat hänen tuntemansa ihmiset – kuten Emmi – olisivat muotoilleet pukuhuonemummosta. Ihana kohtaaminen uimahallissa! Vanha viisas nainen toivotti hyvää tasa-arvon päivää. Jaoimme sisarillisen hetken, sillä minulle ikä on vain numero! Sitten tiedustelin, voisiko vaikka joskus tulla kantamaan rouvan ostokset kaupasta kotiin. Välittäminen on niin vähästä kiinni, ihmiset! Arjen sankaruus on tekoa, sydän sydän sydän. Ihmiskunta oli niin monella tavalla pilalla.”
Alinan äitisuhde on miedosti ilmaistuna hankala. Christa on melko itsekeskeinen nainen ja teatterilavalla molempien vahvuuksien lisäksi pinnalle pääsevät myös heikkoudet.
Kilkku laskettelee romaanissaan jälleen hirtehistä huumoria, joka tällä kertaa tosiaan saa myös kreikkalaisen tragedian tai farssin piirteitä.
”Facebookissa kiiteltiin taas rahastoja, ja eräs apurahan saanut tuttu oli aloittanut päivityksensä sanoilla ’vihdoinkin se on julkista’. Alina vihasi ’vihdoinkin se on julkista’-päivityksiä. Niistä tuli sellainen olo, että kaikilla oli jotakin mieletöntä koko ajan odottamassa vain sitä hetkeä, että tiedon ’sai julkistaa’.”
Kilkun ihmissuhdedraamat mukailevat chicklit-kirjallisuutta ja repivät huumoria siitä, kun asiat menevät päin prinkkalaa. Vaikea äitisuhde ja muut ihmissuhdeongelmat ovat Kilkun romaanien työstömateriaalia. Ainaista alamäkeä siivittää kuitenkin aidosti hauska huumori, joka kuvaa ronskisti myös teatteripiirien sisäänpäinlämpiävyyttä ja raadollista kilpailua. Kyyninen mutta itseä säästelemätön huumori puree.
Elina Kilkku: Jumalainen jälkinäytös
2021, Bazar
252s.
Kansi: Susanna Appel
Sivumerkkejä 