Argentiinalaisen Mariana Enriquezin novellikokoelma johdattaa Buenos Airesin sykkiville kujille ja ennen kaikkea sen pimeille sivupoluille. Enriquez perkaa kaupungin rumimpia puolia, todellisia murhatapauksia, sotilasdiktatuurin ajan vaikutuksia, politiikan seurauksia. Vaikka tarinat ovat välillä hyvinkin raakoja, jopa mässäileviä, on niissä vahva yhteiskunnallisen kritiikin sävy, mikä tekee lukukokemuksesta vavahduttavan.
”Ai tiesinkö, että Gauchito Gilin kaula katkaistiin? Tietysti tiesin; kaikki argentiinalaiset tuntevat legendan. Ei kai tällä tapauksella ollut mitään tekemistä Gauchiton kanssa, vai uskotteko että on?”
Likainen poika -novellissa kerrotaan todellisesta 12-vuotiaan lapsen rituaalimurhasta. Omaperäisesti nimetyssä Pablito naulasi naulaa: Hörökorvasintin kutsuloru -novellissa puolestaan kuljetaan turistibussin mukana kaupungin pahamaineisten rikollisten jalanjäljillä. Niminovelli Mitä liekit meiltä veivät puolestaan käsittelee niin ikään tositarinaan perustuvaa polttomurhatapausta ja naisten polttoitsemurha-aaltoa kaupungissa 2010-luvulla. Naiset sytyttivät itseään tuleen protestina lähisuhdeväkivallalle.
Monet uhreista tarinoissa ovat naisia. Enriquez ottaakin vahvasti kantaa erityisesti naisten kokemaan väkivaltaan patriarkaalisessa ja machokyllästeisessä yhteiskunnassa. Samaan aikaan naiset eivät ole vain kärsijöitä tarinoissa vaan myös vahvoja toimijoita.
Novellikokoelman kerronta on synkkää ja siinä goottilaisia vivahteita. Väkivaltakuvauksia ei kaihdeta, joten lukukokemuksena teos ei sinällään ole kovin miellyttävä. Samaan aikaan tarinoiden läpi kuultava sanoma tekee siitä erityisen väkevän lukukokemuksen.
Maria Enriquez: Mitä liekit meiltä veivät
Las cosas que perdimos en el fuego
Suom. Sari Selander
2021, WSOY
256s.
Kansi: Anna Morrison
Sivumerkkejä 