Hannele Mikaela Taivassalon runollinen romaani kiertyy ihmissuhteiden ympärille. Tavataan nainen, joka haikailee menneen ihmisen perään ja kokee yksinäisyyttä. Toisaalla, toisessa maassa valokuvaaja Selim palaa muistoihinsa nainen. Kolmas kertoja on ulkopuolinen, kaikkitietävä ääni, joka tarkkailee erityisesti naisen kokemuksia, välillä kuin osana tätä. Lisäksi tarinaan liittyy myös Alisa, kertojanaisen sisko, joka on aikanaan kadonnut jäljettömiin niin ikään toiseen maahan. Tarina kiertyy näiden kolmen henkilön ja heidän keskinäisten suhteiden välille.
”En ole paljastanut kuka hän oli, se nainen jolla oli kimakka puhelinääni. Sinulla on ehkä omat epäilyksesi.”
Lähes eteerisesti etenevä kerronta nojaa paljon muistoihin. Tätä alleviivaa myös se, että Selimillä on hoivakodissa asuva muistisairas äiti.
”Vanhan naisen edessä avattu jogurttipurkki, koskematon. Maku on metsämarja. Maun nimi on metsämarja, metsä on kaukana. Lusikka lojuu vieressä, yksin.”
Kokonaisuus jää kaikessa vihjailevuudessaan ja eteerisyydessään epäselväksi. Välillä tuntuu kuin lukisi kirjallisuuskurssin oppikirjaa lauseidenrakentamisesta kaunokirjallisessa teoksessa. Teos jättää valjun jälkimaun.
Hannele Mikaela Taivassalo: Mennyt palaa
Det förflutna återvänder
Suom. Raija Rintamäki
2023, Otava
294s.
Kansi: Sanna Mander
Sivumerkkejä 