Senja on eronnut miehestään Samista vastikään. Yhtenä syynä erolle on ollut pitkä taival tuloksettomien lapsettomuushoitojen äärellä. Sami on löytänyt vierelleen uuden, nuoremman kumppanin, Nooran. Nyt Sami ja Noora odottavat lasta. Eräänä päivänä Noora astelee sattumalta Senjan vaateliikkeeseeen. Noora ei tiedä, että kyseessä on Samin entinen puoliso, mutta Senja tietää. Tapaus sysää Senjan lähes pakkomielteisesti tutustumaan Nooraan ja pian he jo kahvittelevat – Nooran tietämättä kenen kanssa samassa pöydässä istuukaan. Lopulta totuus selviää myös Nooralle, mutta tässä vaiheessa naisten välillä on kehittynyt jo orastavaa ystävyyttä.
Kertojanäkökulmassa vuorottelevat Senja, Sami ja Noora. Käy ilmi, että raskaus on yllätys myös Nooralle ja Samille, eikä kaikki ole suhteessa niin ruusuista kuin miltä se Senjalle näyttää.
Senjalle motiivi tavata Nooraa on kipeän ymmärrettävä. Noora elää hänen mielessään elämää, jonka Senja olisi ansainnut, mutta jota ei saanut. Lukijalle kerronnan paino tulee esille jo heti ensimetreillä. Tämä aiheuttaa sen, että lukija ei oikein odotakaan teokselta yllättävyyttä, vaan päätyy lipumaan viihdyttävän juonenkuljetuksen laineilla.
”Tuota maailmaa ei ollut alun pitäenkään tarkoitettu hänelle.”
Tämä on teoksen ehdoton heikkous. Sinänsä kolmiodraaman henkilöhahmot on rakennettu tarinaa palvellen. Jokaisella henkilöllä on motiivi ja tarkka roolinsa. Kolmikon lisäksi kuullaan taustalla myös päähenkilöiden vanhempien ääniä. Silti kokonaisuus tuntuu turhan laskelmoidulta ja henkilöt etäisiksi.
Annamari Marttinen: Elämä jota en odottanut
2023, Tammi
286s.
Kansi: ei mainittu
Sivumerkkejä 