Katja Kallio: Yön kantaja

Historialliset, todelliset hahmot, joiden elämäntarinaa on muhevoitettu vahvasti fiktiivisillä mausteilla tarjoavat herkullisen lähtökohdan romaanille kuin romaanille. Ilman tätä asetelmaa ja jatkuvasti eri yhteyksissä esille nousevaa tarinaa Seilin saaren mielisairaalasta (ja erityisesti sen naisvangeista), olisin tuskin tarttunut tähän kirjaan.

Yön kantaja kansikuva

Kallion romaanin päähenkilö on Amanda Aaltonen, jonka elämää seurataan 1800-1900-lukujen vaihteessa. Tarina alkaa kuumailmapallolennosta Pariisiin salaperäisen Duplessis-nimisen miehen kanssa ja päätyy lopulta erinäisten vaiheiden kautta Seilin saaren vankilaan, jossa Amanda kohtaa monenlaisia naisia.

Seilin mielisairaalaan Amanda päätyy epämääräisellä kuukautiskiertoon liittyvällä diagnoosilla ja selväksi käy, että yhtä epämääräisin perustein sinne on naisia vangittu enemmänkin.

Kirja herää eloon erityisesti Seilin saaren tapahtumien kuvauksessa. Alun ilmapallolento ja romanssi Duplessisin kanssa on jokseenkin unenomainen ja epätodellisen tuntuinen. Seilissä puolestaan todellisuus iskee vasten kasvoja tavalla, joka herättelee myös yhteiskunnalliseen pohdintaan. Erityisesti aikakauden naisten sovinnaiselle käytökselle asetetut raamit ja sukupuolten välinen epätasa-arvo piirtyvät vankimielisairaalaan kuvauksessa hienosti esille.

Amandan koko elämä taas oli luettavissa näistä papereista. Jokainen puute ja virhe ja harha-askel siitä lähtien kun hän oli syntynyt; hänen sisikuntansa väärät mitat ja kummalliset muodot ja väärät asennot.”

Seilin osuudesta mieleen jää Amandan tarinan lisäksi myös sairaalan muiden naisten tarinat sekä Amandan suhteet saaren muihin naisiin. Monenlaisia kohtaloita ja tarinoita kätkeytyy sairaalan seinien sisälle. Kallio kerii näitä suhteita esille tarkkanäköisesti. Se mitä naiset ovat mahdollisesti olleet ennen sairaalaan tuloa, menettää merkityksensä, sillä sairaalassa vallitsee omat säännöt ja järjestykset.

Kallion kieli on paikoitellen kaunista vaivattomalla tavalla.

Kun Josefina oli sanonut, ettei me oikeastaan olla naisia, Greta oli sanonut: ’Voi kun ei oltaiskaan.’”

Osallistun kirjalla Helmet2019-lukuhaasteeseen #7 (kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt).

Katja Kallio: Yön kantaja
2017, Otava
380s.
Kansi: Piia Aho / Fonderie Deberny

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s