Hassan Blasim: Allah99

Novellikokoelmistaan tunnetun, irakilaissyntyisen Hassan Blasimin esikoisromaani on mielikuvitusrikasta ilotulitusta maahanmuuttajuudesta Suomessa ja elämisestä Irakin poliittisessa ja epävakaassa todellisuudessa. Romaani-nimityksestä huolimatta se ei noudata perinteisen romaanin muotoa vaan koostuu erilaisista teksteistä, jotka voisivat myös toimia novellikokoelmana. Teksteinä on esimerkiksi haastattelunpätkiä, blogitekstejä ja sähköposteja.

Allah99-kansikuva

Kertojana on Irakista Suomeen pakolaisena tullut entinen eläinlääkäri ja kirjailija Hassan ”Minervanpöllö” Buma, joka alkaa kirjoittaa Allah99-nimistä blogia. Blogiinsa Hassan haastattelee eri ihmisiä, lähinnä irakilaisia, mutta välillä ei aina tiedä kuka on kyseessä ja mistä tarina edes kumpuaa. Eikä sillä niin väliäkään. Hassan haluaa kuitenkin tuoda blogillaan esiin tarinoita, joita arabiankielisessä maailmassa sensuroitaisiin.

Kerronta on tempoilevaa ja välillä vähän sekopäistäkin, vähän niinkuin tarinoiden päähenkilöiden elämäkin. Blasim kuvaa hyvin sodan mielettömyyden keskellä elämistä. Tarinoissa hypitään välillä sekalaisissa seksisuhteissa ja baareissa Suomessa, välillä Irakin sodanruntelemilla kaduilla. Ne ovat anekdootinomaisia kertomuksia ja sattumuksia erilaisista ihmisistä. Tarinoista erottuu monenlaisia persoonia ja kohtaloita, usein surullisiakin.

Haastateltavillani on sangen laaja kirjo erilaisia elämänkokemuksia, mutta yhteiseksi nimittäjäksi voisi mainita sen, että suurimmalla osalla on ollut elämässään jonkinlaista ’häiritsevää rätinää’.”

Novellinomaisten haastattelujen välissä on Blasimin Adnan al-Mubarakilta saamia sähköpostiviestejä, joissa kuvitteellinen kirjoittaja kertoo oman käännöstyönsä etenemisestä. Välillä ollaan kiinni Hassanin maahanmuuttajan elämässä Suomessa, apurahoja hakemassa tai baarissa ryyppäämässä.

”’Teillä maasta muuttaneilla on Irakissa käydessänne aikamoiset länsimaalaisen tutkimusmatkailijan elkeet, toljotatte kaikkea vesipullo ja laukku kädessä, niin kuin ette olisi koskaan täällä asuneetkaan.’ Vastaan myöntävästi. En jaksa käydä tähän hedelmättömään väittelyyn aiheesta Irakiin kärsimään jääneet versus muualle kärsimään lähteneet. Siialaiset versus sunnit. Kurdit versus arabit. Uskovaiset versus maallistuneet. Iranin kannattajat versus Saudi-Arabian kannattajat. Petturit versus isänmaalliset. Kansallismieliset versus islamistit. Allahu akbar versus Öyhöti ökbör. Ohjaan keskustelun toisaalle…”

Blasimin kerronnassa välittyy ulkopuolisuuden tunne. Tämä tunne heijastuu niin kuvattaessa Irakiin sijoittuvia osioita kuin Suomen baareissa roikkuvan kertojan avautumisissakin. Sen lisäksi teemoina erottuvat ainakin maahanmuuttajuus, kirjallisuushistoria ja sivistyksen perinne sekä arki sodan keskellä.

Kääntäjä Sampsa Peltosen alkusanoissa avataan kiinnostavasti kirjan kääntämisen haasteita. Peltonen on kääntänyt kirjan arabian kielestä. Peltosen mukaan arabialaisen kirjallisuuden kieli on erilainen kuin Blasimin käyttämä Irakin arabia. Suomennettuna Blasimin kieli on ainakin virkeää ja venkoilevaa, eikä mahdollisia käännöshaasteita huomaa.

Suoraviivaista juonta Blasimin teoksesta on vaikea löytää, mutta tuskin sellaista on siihen tarkoitettukaan. Tarinoihin voi hypätä mukaan melkein miltä sivulta vaan. Pirstaleisesta kerronnasta huolimatta teos muodostaa vaikuttavan kokonaisuuden, joka ravistelee lukijaansa. Tarinankertojana Blasim on omaa luokkaansa, yhtä taidokasta tarinaniskijää on suomalaisesta kirjallisuudesta vaikea löytää.

Hassan Blasim: Allah99
(Arabiankielinen alkuteos)
Suom. Sampsa Peltonen
2019, WSOY
328s.
Kansi: Khaled Al Nassiry

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s