Sadie Jones on brittikirjailija, jonka tyylistä en aivan ole saanut otetta. Olen aiemmin lukenut hänen teoksensa Ehkä rakkaus oli totta, joka oli jonkinlaista elämänmakuista mutta kepeähköä hyvän mielen kulttuuri-iloittelua. Kotiinpaluu puolestaan sukeltaa tummempiin sävyihin.
Tarina alkaa 1950-luvulta, jolloin parikymppinen Lewis vapautuu vankilasta kärsittyään kahden vuoden tuomion tuhopoltosta. Kotona odottavat kylmäkiskoiset Gilbert-isä ja äitipuoli Alice, eikä vastaanotto ole millään tapaa lämmin. Lewis pääsee palaamaan kotiinsa, mutta tervetulleeksi hän ei oloaan koe. On selvää, että menneisyydessä (kuitenkin melko vähän aikaa sitten) tapahtunut rikos vaatii vielä tuomiotakin pidemmän sovituksen.
”Alice katseli Lewisia ja päätyi ajattelemaan, että tämä oli rikki. Hän yritti olla ajattelematta niin, eikä hän koskaan kertonut ajatuksestaan kenellekään, varsinkaan Gilbertille, jolla oli kova tarve uskoa että Lewis pääsisi yli surustaan – mutta Alice tunsi että Lewis oli rikki, eikä sille voisi mitään.”
Miten tähän ollaan päädytty ja mitkä tapahtumat veivät Lewisin vankilaan? Vastauksia näihin kysymyksiin aletaan keriä auki, kun tarina hyppää Lewisin lapsuuteen, rakastavan Elizabeth-äidin järkyttävään kohtaloon ja nuoren Lewisin raskaaseen syyllisyyden taakkaan.
Jones kuvaa Lewisin lapsuuden menetyksen, väärinymmärrysten ja uskomusten kierrettä riipaisevasti. Perhe sekä vahvan läheisyyden ja huolenpidon että toisaalta synkkien salaisuuksien, hyljeksinnän ja henkisen (ja fyysisenkin) väkivallan kätkevänä yhteisönä on Jonesin tarinan ytimessä. Perhedynamiikkaa seurataan paitsi Lewisin myös hänen naapureidensa Kitin ja Tamsinin perheen kautta. Perhesuhteiden lisäksi Jones osoittaa, miten tuomitsevainen voi pahimmillaan olla koko kyläyhteisö.
Jonesin romaani on täynnä tunteita ja surullisia ihmiskohtaloita. Se alleviivaa paksusti pääajatustaan siitä, että joskus syntien sovituksen vaatimus voi mennä kohtuuttomuuksiin, ja että niiden syntienkin taustalla voi olla kipeitä mutta ymmärrettäviä syitä.
Sinänsä sujuvasti kulkeva romaani kuitenkin sortuu paikoitellen sentimentaalisuuteen. Tarina on surullinen, muttei onnistu kuitenkaan sävähdyttämään, vaikka varsinaista syytä tähän on hankala nimetä. Ehkä tarinassa tunteikkuus on jollain tapaa liiankin alleviivattua ja ulkokultaista.
Sadie Jones: Kotiinpaluu
The Outcast
Suom. Marianna Kurtto
2016 (2008), Otava
355s.
Kansi: Haywood Magee/Gettyimages
Sivumerkkejä 