Sirpa Kähkönen on tullut tunnetuksi historiallisista romaaneistaan ja erityisesti Kuopioon sijoittuvasta sotakertomussarjastaan. Graniittimies ei liiku Kuopiossa, mutta sivuaa Kuopio-sarjan henkilöhahmoja. Muuten se toimii itsenäisenä kertomuksena, historiallisena sekin.
Neuvostoliittoon sijoittuvan romaanin päähenkilöitä on kolme: Ilja, Klara ja Lavr. Klara Tuomi on Kuopio-sarjasta tutun Anna Tuomen käly, joka lähtee Ilja-miehensä perässä 1920-luvun alussa Petrogradiin, tavoitteena etsiä parempaa elämää rajan takaa ja toisaalta ihanne sosialistisen valtion tarjoamasta elämästä. Lavr on Iljan veli Lassi, joka niin ikään lähtee Neuvostoliittoon ja värväytyy lopulta armeijaan.
Mutta Petrogradissa todellisuus ei vastaakaan suomalaisnuorten ihannekuvia, vaan he joutuvat asumaan karuihin olosuhteisiin eikä myöhemmin Leningradiksi muuttuva Petrogradin kaupunki ota toiveikkaita nuoria kovin ystävällisesti vastaan. Ajan kuluessa olosuhteet muuttuvat entistä tukalammiksi. Stalinin vallan aikana etniset puhdistukset vaikuttavat myös suomalaisten elämään.
”Koetin puhua tästä Iljan kanssa. Hän sanoi että minulla oli uskonnollis-porvarillinen omatunto, jonka äitini oli iskostanut minuun, niin kuin hänenkin äitinsä oli koettanut iskostaa häneen. Mutta vallankumousta ei tehty äitien sentimentaalisin välinein vaan järjellä, päättäväisyydellä ja kollektiivisella tahdolla.”
Kähkönen kuvaa kolmen nuoren vaiheita erilaisista näkökulmista, alkaen Klaran omaäänisestä kertomuksesta. Kähkönen on erityisen vahva naishahmojensa näkökulmissa. Hän välittää hienovireisesti toiveikkuuden ja pettymysten välistä ristiriitaa kiinnostavassa historiallisessa taitekohdassa. Näkökulma on niin ikään kiinnostava ja tavallisesta poikkeava, mutta Kähkönen onnistuu tuomaan tarinan uskottavasti esille juuri ”tavallisten” henkilöhahmojensa kautta.
Sirpa Kähkönen: Graniittimies
2014, Otava
332s.
Kansi: Timo Numminen
Sivumerkkejä 