Vuoden 2022 Nobelin voittaneen Abdulrazak Gurnahin romaaneja alettiin pikaisesti suomentaa palkinnon paljastuttua, kuten niin usein käy. Loppuelämät-romaani on niistä uusimpia. Britanniassa kasvanut, mutta Sansibarin saarella Tansaniassa syntynyt Gurnah on kirjoittanut paljon juuri Afrikkaan sijoittuvia romaaneja. Loppuelämät kertoo niin ikään kolonialismin vaikutuksista mantereella historiallisella ja samaan aikaan ihmisläheisellä otteella. Romaani sijoittuu Itä-Afrikkaan, joka on tarinan hetkellä saksalaisten joukkojen hallinnassa.
Romaanissa on useita päähenkilöitä eri sukupolvissa ja välillä henkilöiden perässä pysyminen tuotti haasteita. Alussa seurataan Khalifaa, nuorta kirjanpitäjää. Sitten tarinassa hypätään seuraamaan Ilyas-nimistä henkilöä, joka värväytyy sotilaaksi saksalaisjoukkoihin ja jättää kotinsa.
”Oli vierähtänyt kokonainen vuosi. Afiya oli elänyt elämänsä onnellisinta aikaa siitä lähtien kun veli palasi hänen luokseen ja täytti hänen päivänsä naurulla. Niin todella oli, veli nauroi yhtenään ja veljen hyväntuulisuus tarttui aina häneen. Sitten yhtäkkiä, tai siltä hänestä tuntui, veli sanoi: ’Olen liittynyt Schutztruppeen. Tiedätkö, mikä se on? Se tarkoittaa turvajoukkoa, jeshi la serikali. Minusta tulee askari. Saksalaisten sotilas. Pian nimittäin syttyy sota.’”
Ilyasilla on sisko Afiya, joka jää kotikylään mutta joutuu raatamaan orjan lailla pysyäkseen hengissä. Tarinan toisessa osassa tulee mukaan niin ikään kertomukselle keskeinen hahmo: Hamza, joka on myös sotilas. Sitten Hamza ja Afiya kohtaavat.
Gurnah vyöryttää lukijan eteen palan afrikkalaista historiaa, jota ei kaunokirjallisuudessa ole liiemmin käsitelty. Sen ihmistarinat ovat polveilevia, mutta jäävät historiallisen ja paikoitellen melko selostavankin kerronnan varjoon. Gurnahin teoksessa samalla kertaa mielenkiintoisinta ja raskainta onkin sen historiaa läpikäyvä kerronta.
Abdulrazak Gurnah: Loppuelämät
Afterlives
Suom. Einari Aaltonen
2022 (2020), Tammi
339s.
Kansi: Juri Patrikainen
Sivumerkkejä 