Ilmastonmuutos ja ympäristökatastrofien uhka ovat norjalaisen Maja Lunden romaanien polttoainetta, niin myös tällä kertaa. Viimeiset kuvaa nimensä mukaisesti aikakausiensa viimeisiä edustajia. Kuten useissa aiemmistaankin romaaneistaan, tälläkin kertaa Lunden tarina kulkee useassa eri aikakaudessa, erilaisten perheiden näkökulmien kautta.
1800-luvun lopun Pietarissa eläintieteilijä Mihail matkustaa Mongoliaan hakemaan eurooppalaisiin eläintarhoihin alkuhevosia. 1990-luvun lopun Berliinissä puolestaan seurataan Karin-nimistä eläinlääkäriä, jonka tehtävänä on palauttaa eläintarhoihin tuodut alkuhevoset takaisin luontoon. Tulevaisuudessa ollaan vuodessa 2064 ja Oslossa.
”Nyt ei enää sodittu, ja kaikki se, mistä oli taisteltu, oli mennyttä. Rajatkin olivat poissa. Meillä oli suuri onni asua täällä, minne taistelut eivät olleet ulottuneet, paikassa jossa oli kaivon täydeltä vettä.”
Kolmaskin tarinalinja linkittyy eläintarhoihin. Sellaista pyörittää Eva, jolla on kuitenkin suuria vaikeuksia pitää yritystään toiminnassa. Maailma on nimittäin vuosisatojen ja -kymmenien saatteessa muuttunut dramaattisesti: koko yhteiskuntajärjestelmä sellaisena kuin sen nyt tunnemme on romahtanut. Raha on menettänyt merkityksensä ja ihmiset ovat joutuneet myös Euroopassa lähtemään liikkeelle löytääkseen ruokaa ja pysyäkseen hengissä.
Lunde nivoo kolme eri aikatasoaan ja tarinalinjaansa eheäksi kokonaisuudeksi, joka herättelee ajattelemaan vääjäämättömältä tuntuvaa ilmastouhkaa. Eläinten ja eläintarhatematiikan kytkeminen ihmisten tarinaan on luonteva, muttei sinänsä kovin omaperäinen tarinallinen keino.
”Jos asuu yhdessä paikassa liian pitkään, sieltä loppuu kaikki: vesi, kasvit, eläimet. Jos siirtyy paikasta toiseen, löytää uusia hyödykkeitä. Maailma on tätä nykyä sellainen, että on parasta pysyä liikkeellä.”
Ihmisen ja luonnon välinen kohtalonyhteys on selkeästi erottuva teema Lunden teoksessa. Historian läpi kulkeva kytkös toimii kiinnostavasti, joskin monet henkilöhahmot jäävät hieman pintapuolisiksi, suuren tarinan ja temaattisen kytköksen viedessä valokeilan tarinassa.
Maja Lunde: Viimeiset
Przewalskis hest
Suom. Jonna Joskitt-Pöyry
2020 (2019), Tammi
533s.
Kansi: Markko Taina
Sivumerkkejä 