Emmi Itärannan romaaneissa ilmaston lämpenemisen seuraukset ovat rakentaneet maailmaa uudennäköiseksi. Kuunpäivän kirjeissä ihminen on joutunut jättämään maa-planeetan ja siirtymään toisille planeetoille, kuten Kuuhun ja Marsiin. Maapallolle ovat jääneet enää erilaiset huvipuistot, joille tehdään rikkaiden ekskursioita.
Romaanin keskushenkilö on Lumi Salo -niminen nainen, joka etsii puolisoaan Sol Uriartea. Sol ei ole saapunut sovittuun tapaamiseen vaan on kadonnut. Kasvitieteilijä Sol on ollut mukana tutkimushankkeissa, joiden tarkoituksena on parantaa maapallon elinolosuhteita. Aihe on kiistanalainen. Liittyykö katoamiseen rikos tai jopa terrorismia? Tätä Lumi lähtee selvittämään. Lumin merkintöjä päästään lukemaan hänen muistikirjansa sivuilta.
”Useat ympäristöjärjestöt omaksuivat koskemattomuuden periaatteen toimintansa ohjenuoraksi 2030-lvuulta lähtien, kun kaivostoiminta Kuussa ja Marsin siirtokuntien rakentaminen käynnistyivät.”
Itäranta sekoittaa dystooppiseen maailmanjärjestykseen monia teemoja. Tarinassa erottuu yhteiskuntaluokkiin, varallisuudenjakoon ja politiikkaan liittyviä teemoja. Yhtäällä on myös jännityskertomus Solin katoamisesta. Toisaalla pohditaan tieteellisen maailmankuvan ja mytologioiden ja henkimaailman ulottuuvuuksien elementtejä.
Itärannan kieli on kaunista ja tarina soljuu sujuvasti eteenpäin. Avaruuden käsitteistö ja ulottuuvuudet tuovat tarinaan aivan omanlaistaan rikkautta.
Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet
2020, Teos
381s.
Kansi: Jussi Kaakinen
Sivumerkkejä 