Mohsin Hamidin romaanin lähtöasetelma kumartaa kirjallisuuden klassikon suuntaan. Kuten Franz Kafkan kuuluisassa Muodonmuutos-tarinassa, myös tässä romaanissa päähenkilö herää aamulla itseään järkyttävään muodonmuutokseen. Muodonmuutos on tällä kertaa ennen kaikkea sosiaalisesti ravisteleva: keski-ikäinen valkoinen Anders huomaa nimittäin muuttuneensa ihonväriltään ruskeaksi.
Asetelma heittää Andersin tilanteeseen, jossa hän joutuu ensi kertaa pohtimaan syvällisesti omaa identiteettiään ja asettumaan rodullistetun, rasismia kokevan ihmisen asemaan. Hän kokee pian, millaista on olla ruskea ihminen nyky-yhteiskunnassa. Jopa läheisten suhtautuminen häneen muuttuu. Romaani seuraa erityisesti Andresin ja tämän tyttöystävä Oonan suhdetta. Rasistisia asenteita tuodaan esille erityisesti Oonan äidin näkemysten kautta.
”’Ihmisiä muuttuu’, Oonan äiti sanoi. ’Mitä ihmisiä?’ Oona kysyi. ’Joka puolella’, äiti sanoi ja lisäsi sitten painokkaasti, ’meikäläisiä’. Se oli jälleen kerran äidin juttuja, tällä kertaa jotain siitä, etteivät valkoiset ihmiset äkkiä enää olleetkaan valkoisia…”
Anders ei lopulta ole ainut, jonka ihonväri muuttuu vaan pian ilmiöstä tulee jonkinlainen epidemia. Se johtaa rasistisiin selkkauksiin ja koko yhteiskuntajärjestyksen horjahteluun. Hamid laajentaa perspektiivin sujuvasti ihmisen henkilökohtaisesta identiteetistä yhteiskunnan puolustusmekanismeihin.
”’Olet niin kaunis’, äiti sanoi hänen lähtiessään. ’Hankkisit aseen.’”
”Nykyään Andersilla oli kivääri koko ajan käden ulottuvilla. Hän ei uskaltautunut ulos ja piti kivääriä sängyn vieressä nukkuessaan, ja hän laittoi ruokaa kivääri pystyssä seinän vieressä jääkaapin ja keittiön kaapin välissä, ja jonkin aikaa hän vei sen mukanaan vessaankin, mutta kun sellainen alkoi tuntua liioitteilulta, hän laski sen vain sohvapöydälle, mistä näki sen, niin että se oli läsnä vessan oven ollessa auki.”
Hamidin romaanin lähtöasetelma on monin tavoin raflaava. Ensinnäkin, on tietenkin hieman kyseenalaista rinnastaa ihonvärin muuttuminen Kafkan tarinaan, jossa muodonmuutos on ihmisestä hyönteiseksi. Hamidin satiirinen teos kuvaa kuitenkin ennen muuta läpirasistisen maailman kipukohtia ja ihmisen identiteetin heiveröisyyttä. Se tekee näkyväksi etuoikeutettujen etuoikeuksia ja sorrettujen asemaa kekseliäällä tavalla.
Mohsin Hamid: Viimeinen valkoinen mies
The Last White Man
Suom. Jaakko Kankaanpää
2022, Otava
121s.
Kansi: Rachel Willey
Sivumerkkejä 