Taiteen moniosaaja Antti Holman esikoisromaani pureutuu teatterimaailman kulisseihin. Järjestäjän päähenkilö on Tarmo, kolmikymppinen mies, joka ottaa loparit kirjastovirkailijan työstään kyllästyttyään alaisiaan psykologisilla tempuillaan pompottelevaan ja nöyryyttävään pomoonsa Lillukkaan.
”Nämä tällaiset tehtävät, joissa aikuiset pakotetaan seisomaan maalarinteipin päällä havainnollistamissyistä, nämä on saatana yhteistyössä maailmankaikkeuden kaikkinäkevän silmän kanssa heittänyt tavallisten ihmisten tielle kuin marmorikuulat rappukäytävään, kuolettaviksi ansoiksi.”
Tarmo saa pian uuden työpaikan Suomalaisen Teatterin järjestäjänä, eräänlaisena yleismies-jantusena, joka tekee ulospäin usein huomaamattomia mutta tärkeitä teatterin järjestelytehtäviä. Tarinaa kuljettaa eteenpäin Lainapeite-näytelmään valmistautuminen. Jos kirjaston työyhteisö oli hankala ei teatterin monenkirjava ja itsetietoinen joukko ole sen helpompi. Löytyy diivailevia näyttelijättäriä ja isojen egojensa kanssa pullistelevia alfa-uroksia. Löytyy myös kadulta poimittu kerjäläinen, joka on rekrytoitu tuomaan näytelmään yhteiskunnallista sanomaa. Ja ihana Daniel, jota Tarmo himoitsee kaukaa.
”He olivat niin suvereeneja. He eivät edes katsoneet toisiaan silmiin, he vain heittelivät lauseitaan ja toisiaan esineillä. Noin vain veitset lensivät ja he väistivät, he puhuivat rivouksia ääneen niin että kaikkia nauratti. Oliko heille opetettu röyhkeyttä teatterikoulussa? Vai oliko se kyky, jonka kanssa he olivat syntyneet? Ehkä jo uhmaikäisinä he olivat osanneet verbaalisesti puukottaa vanhempiaan niin, että äidit olivat soittaneet neuvolaan itkuisina ja luovuttaneina. Tuliko heille koskaan hetkiä, jolloin he eivät tienneet mitä sanoa?”
Tarmo on sivustatarkkailija, joka on tottunut tamppaamaan tiet muiden asteltaviksi. Ylimieliset pomottelijat ja seksistiset pojittelijat kuitenkin syövät miestä ja Tarmonkin pinna alkaa kiristyä. Työn ohella Tarmo harrastaa rajuja seksisuhteita etäisiksi jääviin miehiin ja terapoi entistä kirjastokollegaansa, aviokriisissä kamppailevaa Minnamaria.
”Minun mielessäni oli ainoastaan yksi asia: kun aiemmin olin maininnut Danielin ohimennen, Himmeli oli sanonut, että Daniel taitaa olla niitä poikia, jotka pelaavat kumpaankin päätyyn. Kyllä minä tiesin, mitä hän sillä tarkoitti. Se oi tuhma pieni kommentti, johon hän odotti minun vahvistustani. Minun tehtäväni oli koko aikuisikäni ajan ollut kertoa naisille, kuka pelasi mitäkin ja mihinkä päätyyn, vaikka ei minulla ollut mitään käsitystä ihmisten haluista. Minä toivoin vain, etteivät halut olisi sellainen asia, jonka voi nähdä.”
Järjestäjä on hullunhauskasti kirjoitettu, traaginenkin kuvaus tämän päivän työyhteisöistä ja suomalaisista. Tarina sijoittuu pääosin teatterimaailmaan, mikä tarjoaa mahdollisuuden karikatyyrimäisiin sivuhenkilöihin. Kirja ei kuitenkaan ole mikään paljastuskirja teatterimaailman kulisseista. Miljöön valinta eksentrisine, epäluonnollisen itsevarmoine henkilöineen antaa mahdollisuuden korostaa päähenkilön sivullisuutta ja roolia ulkopuolisena tarkkailijana. Toisaalta, mielikuvissa hyvinkin kaukana toisistaan olevat instituutiot, teatteri ja kirjasto, näyttäytyvät tässä kirjassa työyhteisöinä lähes yhtä sekopäisinä.
Holma on taitava sanailija ja kertojana humoristinen. Kirja tarjoaa hykerryttäviä kielikuvia ja huvittavia, liioiteltuja mutta tunnistettavia hahmoja erityisesti työelämästä. Humoristisesta vireestään huolimatta kirjan ihmiskuva on melko kyyninen ja raadollinen. Kirjan henkilöt ovat kuin eläimiä, viettiensä vietävissä olevia olentoja, jotka pahimmillaan tallovat muita päästäkseen itse eteenpäin, tai kostaakseen kokemansa vääryydet. Eritteissä ei säästellä eikä romantisointiin juuri sorruta. Poikkeuksena lähes myyttisenä näyttäytyvä Daniel, jonka ääntä kuullaan kirjan sivuilla myös.
Holma tuntuu nauravan teoksellaan ihmisten omahyväisyydelle ja erityisesti työelämän bullshitbingolle. Sitä hän ei kuitenkaan tee ylimielisesti arvostellen, vaan pikemminkin lakonisesti todeten: tällaistahan se on, ja tällaisia me olemme.
Osallistun kirjalla Helmet2016-lukuhaasteeseen #19 (kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi).
Antti Holma: Järjestäjä
2014, Otava
380s.
Kansi: Elina Warsta / Solmu.nu
Sivumerkkejä 